Elämänlankaa etsimässä

Vaalit2012/What shocks me.

2012-01-22T22:23:00.000+02:00

Olin tänään vaalilautakunnassa. En saanut yöllä unta, kun jännitin heräänkö ajoissa vaalilautakuntaan. Sitten soitin vielä ennen lähtöä äidille, joka on ollut ainakin satoja ellei tuhansia kertoja vaalilautakunnassa, että mitä mä paan päälle. Kuulema normaalit vaatteet riittävät. Laitoin siis semiviralliset. Minulla oli kunnia tehtävä ojennella vaalilippulappusia ja leimata niitä välillä. Kun vihdoin vaaliuurna avattiin ja laput kumottiin pöydälle sydän pamppaili. Pääsen käsiksi niihin ja laskemaan! Mitään vaalivilppiä toki ei sattunut. Tosin toinen pino oli lempipinoani suurempi.

What shocks me. Oli se kun kuulin ennakkoäänet ja luulin Väyrysen tulevan toiselle kierrokselle. Onneksi jo vaalikuoria viedessäni sain kuulla, että Haavisto on ohittanut Väyrysen.

Nyt ehdin vielä kotio katsomaan vaaliohjelmaa telkkarista. Pian nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen työpäivään.

Mukavasti lisäilin mun lempisarjakuvapiirtäjien (jupu ja kakkonenonykkönen) strippejä. Toivottavasti edes joku innostuu niistä. Tykätkää.

Niin jäikö vielä epäselväksi katsokaa.

SMY iski jälleen

2012-01-21T15:43:00.001+02:00

SMY iski jälleen jälleen ja tällä kertaa tämän setin viimeistä kertaa. Koska olen menossa naimisiin hän oli ajatellut antaa rakkausaiheista tavaraa, kuten valkokankaan rakastavaiset - kirja, hääaiheisia leimasimia ja koru joka sopii vaikka pitää hääsuunnitteluilloissa.

Taas tärkeä osa päivitystä eli Pajun kuva. Itse tosin näytän surkealta, koska minulla on kuumetta. Toivottavasti kuume laskee huomiseksi, kun menen vaalivalvojaksi. Jännää!

Käsityöt/My first time

2012-01-08T20:57:00.000+02:00

Pitäkää te käsityöblogejanne. Mun käsitöiden teko näyttää tältä

Käsitöiden tekoonkin liittyisi mulla vaikka kuinka paljon eka kertoja, mutta niistä mulla ei ole niinkään paljoa onnistumisen kokemuksia :/ Sen sijaan tällä viikolla sain viimein ensimmäisen onnistumisen kokemuksen zumbassa. Kyllä, minä joka olen vihannut zumbaa joka kerta sitä kokeiltuani vihdoin huomasin nauttivani siitä. Totesin, että syynä varmastikin oli se, että kuntoni on kohentunut joten pystyin läkähtymisen sijaan keskittymään fiilistelyyn. Hassua sinänsä sillä aiemmin olen tuntenut itseni epileptiseksi hylkeeksi. Nyt sentään lähdin tunnilta ajatellen: "Pian uudelleen" sen sijaan että olisin ajatellut "ei enää koskaan".

Kuva minusta tanssimassa Zumbaa:

Uuden vuoden kuljailut/What I regret.

2012-01-05T23:32:00.002+02:00

Pajunkisu oli kirjoittanut uuden vuoden lupauksista blogissaan. Kävin läpi tätä blogia ja totesin, etten tainnut tehdä lupauksia viime vuonna. Kyllähän tein muutamia pieniä lupauksia ja havaintoja vuoden alussa. Mutta nekin jäi aikomuksiksi. Sain luettua vain muutaman kirjan, jotka perustuvat elokuviin ja käsityöharrastus jäi yrittämiseksi. Voisin koittaa kyllä nyt talven tullen sitä uudelleen....

Katsotaan sitten vuotta 2011 mitä olen saanut aikaan?

Sain gradun tehtyä ja valmistuin
Olen tiputtanut sen viisi kiloa, joiden tiputtamisesta naureskelin epäuskoisena vuoden alussa
Kokeilin onnistuneesti tipatonta kahta kuukautta. Siinä opin paljon sosiaalisesta paineesta ja omasta itsekurista
Olen oppinut sietämään muiden kritiikkiä.
Ikävöinyt monia ihmisiä ja tutustunut uusiin (tiedätte kyllä!)

Mitä sitten kadun? Koko elämässä vai viime vuodelta? Yleisesti sitä, etten pidä tarpeeksi yhteyttä ihmisiin. Haluasin olla enemmän yhteydessä ainakin niihin, jotka ovat kaukana fyysisesti ja saada lähelle niitä jotka ovat kaukana henkisesti.

Tavoitteita vuodelle 2012

Korjata tuo yllä oleva asia
Nauttia työharjoittelusta
Mennä naimisiin
Opetella paremmaksi emännäksi
Se ettei maha ota lattiaan kun teen hoovereita :D

SMY iski jälleen!

2012-01-05T19:57:00.000+02:00

Hyvää uutta vuotta 2012

Sain tosiaan jo viime vuoden puolella salaisen marttaystävän paketin, mutta en saanut aikaiseksi otettua kuvia, joten postaus jäi.

Sain siis karkkia ja ihanan itsetehdyn Ihmeneloset lounaslaatikon. Minullahan on Ihmeneloset - fiksaatio. Olen kirjoittanut itselleni nettiin luettelonkin lehdistä, joita minulla on jo. Siksi tulikin taas himo käydä divarissa etsimässä uusia Ihmeneloslehtiä ja löysinkinyhden Hulk - lehden, jossa vierailee Ihmenelosten Möykky.

Ihmenelosboksin sisällä oli huovutuslankaa ja -neula. Pitää siis alkaa ruveta opettelemaan huovutusta. Onneksi äiti on kokenut huovuttaja, niin voin kysyä häneltä vinkkejä.

ai niin ja loppukevennys

Publiikki

2012-01-02T16:36:00.002+02:00

Olin sellaisessa hienossa tilaisuudessa valmistuttuani kuin Publiikki Akatemiantalolla. Tiedekunnasta valmistuneille maistereille järjestetään kevät- ja syyslukukaudella publiikki, johon valmistuneet maisterit saavat kutsun kirjeitse. Lisää publiikin juurista täällä.

Aluksi marssittiin sisään hienossa kulkueessa kameroiden räpsyessä airueiden ohjaamana. Sitten tuli puheita ja latinankielisiä lauluja.

Meille jaettiin muistokirjat ja käteltiin dekaania ja seremoniamestaria.

Sitten pönötettiin hienosti, kun muut ottivat kuvia.

Meillä kotona juotiin sitten kakkukahvit anopin, äidin ja miehen kanssa ja illalla kilisteltiin skumpan kanssa isommalla porukalla.

Lisää kuvia täällä

Kiitoksia kaikille minua muistaneille.

My handbag

2011-12-03T21:00:00.001+02:00

Tämmöinen kassi mulla on tällä hetkellä käytössä. Ja sisältä löytyy:

Kirja Cecilia Ahern: Suoraan sydämestä
Kuitteja
Lompakko
Puoliksi syöty suklaapatukka
Avaimet

Tipaton kuoli mulla pari päivää etukäteen, mutta sekin hyvästä syystä. Eilen sitten pikkujouluissa nro 2. koitin päästä pämppäämisfiiliksiin, mutten oikein onnistunut. Oluesta tuli maha kipeäksi ja edellispäivän darra oli liian tuoreena muistissa. Tällä hetkellä tuntuu, että pikkujoulut nro3. menen yhdellä viinilasillisella.

Huomenna ohjelmassa minun synttärit :) Ilmeisesti käydään joulumarkkinoilla ja sitten maataan katsomassa leffoja. Ihanaa. Ensi viikko onkin sitten kiirettä täynnä.

Today I ate…

2011-12-01T20:20:00.001+02:00

Palataanpa blogihaasteeseen. En näköjään saa millään päivitettyä sitä päivittäin, mutta koitetaan näin tällee muistaessa.

Tossa kuvassa toi nainen sanoo muuten selvästi. "Grr"

Mut tosiaan. Mitä söin tänään. Aamulla noin yhdeksän aikaan join capuccinon. Siitä salille ja salin jälkeen söin Cafe Brahessa paahtopaistipatongin mansikkamehun kanssa. Turkasen hyvää! Kotona tein iltaruuaksi kasvispyöryköitä, ohrasuurimoita ja kastikkeena oli edellispäivän ja suppilovahverokastiketta. Varmaan jos alkaa hiukoa niin laitan karjalanpiirakkaa. Päälle kalkkunaleikkelettä ja kurkkua.

Niin ja muuten FM paperit on viety tiedekuntaan, joten koulu on käytännössä done. Viime aikoina mulla on soineet the lonely islandin biisit.

SMY iski tänään!

2011-11-29T19:19:00.001+02:00

Sain tänään haettua postista paketin Salaiselta Marttaystävältäni. Ja sieltähän löytyi tälläistä:

Pastakeittokirja, skräppäystarvikkeita, neulontanukke, tikkareita, suklaa quiz cardit ja Frakenstein - kirja. Kiitos paljon <3

Paju tykkäsi mukana tulleesta kassista ja rapisteli siellä innoissaan.

Anteeksi, etten ole päivitellyt, vaikka lupasin. Minulla on ollut kiireitä. Olen ollut tehokkaan työnhaun kurssilla ja töissä. Tänään sitten, kun ei olisi ollut muuta tekemistä kuin osakunnan kokous niin olinkin ihan tööt ja nukuin koko iltapäivän. Sellaista sattuu näin syksyisin.

Blogihaaste/My first love.

2011-11-14T21:19:00.001+02:00

Emmi Valveen blogissa oli blogihaaste, johon vastaan saadakseni täytettä blogiini.

Haaste / The challenge:

• My first love.
• Today I ate…
• My handbag.
• What I regret.
• My first time.
• What shocks me.
• Today I screwed up…
• What comforts me.
• Today in my kitchen…
• My pet.
• What makes me cry.
• What scares me.
• Today I succeeded at…
• What I love.
• My favorite place.
• Today I wore…
• What I miss.
• My crush.
• What I’m aiming at.
• My last moment.
• Today in my bedroom…
• My hero.
• What embarrasses me.
• My guilty pleasure.
• What I think is beautiful.
• Today I bought…
• My future.
• What I suck at.
• My sins.
• Today, in my bathroom…

Ai niin ja koska Emmi Valveen blogissa oli webcam - kuva niin laitan minäkin.

My first love.

Tätä jouduin pitkään miettimään, jotten laittaisi sitä oletettua eli ensimmäistä romanttista rakkautta. Mutta enhän minä muuta keksi :( Pussailtiin kakkosluokalla koulun metsässä. Kirjoitettiin lappuja, joissa lupailtiin, että mennään isona naimisiin ja tehdään kymmenen lasta. Sitten muut löysivät lapun ja pilkkasivat :( Minä olin vielä ihastunut/rakastunut ko.poikaan yläasteellakin, muttei siitä tullut mitään. Olemme kuitenkin vieläkin hyviä ystäviä. Haleja sinulle, tiedät kuka olet <3

Kuulumisia

2011-10-31T22:22:00.001+02:00

Minä stressaan ihan tyhmistä asioista. Nyt kun olen saanut gradun painosta (JEE!) niin stressaan sitä, tulenko saamaan töitä ensi vuonna. Toisekseen häihin on enää 8 kuukautta ja 2 viikkoa aikaa. Saanko kaiken valmiiksi? Saanko kaiken maksettua? Viihtyvätkö vieraat? Bridezilla iskee!

Kurkkukin on ollut viikon kipeä, muttei kuume nouse. Viikon olen kurkku kivun nojalla vältellyt liikuntaa, mutta huomenna tulee paluu salille.

Kuvassa nallukka Oulun yliopiston humanistien kahvilasta. Mitähän sillä on mielessä? ;)

Ja lukekaa joku jatkotarinaani! kommatkaa niin tiedän, että joku sitä lukee. Hillitkää mua ettei siitä tule mitään Regina - novellia.

Vähän syksyä piristää askartelu. Olen tälläisessä Salainen marttaystävä - projektissa. Olen näperrellyt pakettia. Tuskinpa voin sitä paljastaa, jos vaikka jos paketin saaja tätä lukee... Mutta pitää ottaa kuvia ja laittaa sitten, kun projekti loppuu.

Tätä kirjoittaessa kuuntelin Testi - listaa. (Jos haluat ton auki niin sulla pitää olla Spotify. Mut jos saat niin kommentoi mitä mieltä olet listasta. Sopiiko häihin?)

If I die young

2011-10-10T07:43:00.001+03:00

Tämä biisi on soinut viime aikoina päässäni. En tiedä kuinka moni muu samaistuu sanoihin, mutta mulla ainakin on kokemuksia noista tunteista. Ainakin 15 vuoden takaa :D Mutta Todd in the shadows onkin tehnyt hyvän analyysin biisistä, joten minun ei tarvitse vaivautua toistemaan hänen sanojaan. Halusin vain jakaa tän biisin teidän kanssanne.

2011-10-08T23:55:00.003+03:00

Kirjoitin aiemmin ryhtyneeni alkoholilakkoon. Nyt sitä on kestänyt yli viikon ja olen ollut viidessä eri tapahtumassa, jossa on ollut tarjolla alkoholia. Ensinnäkin ihmiset kysyvät kuinka kestän ja olenko raskaana. Ei, en ole raskaana. Seniorijuhlien hoitaminen ja laulunjohtajana toimiminen oli paljon helpompaa kun ei ollut humalassa. Ehkä olin tylsempää seuraa, mutta itse nautin olostani.

Sen jälkeen, kun jätin alkoholin, mieleni on tehnyt yhä enemmän makeaa. Suklaakin pitäisi jättää pois. Itse asiassa haluaisin vähentää kokonaan valkoisia jauhoja ja sokeria. Ei mitään täyskieltäytymistä tosin, pitää välillä olla herkkupäivä.

Olen kokeillut eri tapoja merkitä syömisiä. Joskus vuosia sitten laihduin yli 15kg painonvartijoiden pisteillä. Pari kertaa olen kokeillut keventäjiä. Kiloklubi olisi ilmainen, muttei niiden systeemeistä löydy kaikkia ruokia. Olen siis päätynyt kalorilaskuriin, josta löytyy oikeasti kaikki tuotteet. Se laskee päivän proteiinit, hiilarit, vitaminiit, kuidut jne. ja kertoo paljonko on jäljellä käytettävänä kaloreita. Sen ansiosta kiinnitin huomiota siihen, etten saa tarpeeksi kuituja.

Tehtiin liikuntasuunnitelma personal trainerin kanssa. Tiistaina kuntosalia, keskiviikkona lenkki, torstaina ohjattu liikunta, perjantaina spinning ja sunnuntaina cabaret strip. Muutenkin huomasin perjantaina juostessa, että kestävyyskunto on parantunut (kiitos spinning). Aiemmin luulin etten voisi ollenkaan juosta. Nyt juoksinkin puoli tuntia. PT kommentoi myös että pystyin paremmin kuin aiemmin puhumaan juostessa, vaikka syke olikin ylhäällä.

Huomenna otan kuitenkin rauhallisemmin. Liikun lähinnä pelaamalla uutta wii:n tanssipeliäni. Pitääpä raportoida jatkossa miten alkoholilakkoni edistyy. Vielä olen tyytynyt vain haistelemaan.

Aarrekarttoja

2011-10-03T22:54:00.000+03:00

Susannan työhuoneessa oli haaste kaikille bloggareille. Vaikka olenkin kova skräppäämään, päätin tehdä aarrekartan vaihteeksi tietokoneella. Aarrekarttaan tuli asettaa myös aikaraja, joten laitoin siihen kymmenen vuotta. Haaveikseni laitoin perheen perustamisen, kissat ja maahanmuuttajien kanssa tekemisissä olemisen. Oli se sitten työn tai adoption kautta. Rakkauden laitoin tuohon isolla, koska rakkaus ketä tahansa lähimmäistä kohtaan on tärkeää. Oli se sitten ystävä, kaveri, puoliso, sukulainen tai sitten ohikulkija..

Koska ensimmäinen aarrekartta oli lähinnä yksityiselämästä päätin tehdä aarrekartan myös urastani. Sellainen on hyvä tehdä varsinkin, kun olen siirtymässä opiskeluista työelämään. Ensinnäkin haluan kannustavan työympäristön, haluan saavuttaa asioita (tai ratkaista ongelmia), haluan tehdä töitä erilaisten ihmisten kanssa ja joustavan työn. (siitä toi tyyppi kukkapenkissä).

Millaisia teidän aarrekarttanne ovat?

Jatkotarina

2011-10-03T17:36:00.000+03:00

Mainostan vaan, että päätin aloittaa taas pitkästä aikaa lempiharrastukseni kirjoittamisen. Loin sitä varten blogin, johon tein jatkotarinan. Jatkan tarinaa viikoittain tai useamminkin kommenttien perusteella. Toivottavasti rakentava kritiikki myös kehittäisi kirjoittajan taitojani.

Alkoholilakko

2011-10-02T19:45:00.000+03:00

Kirjoitin joskus aiemmin mielipiteitäni alkoholin käytöstä. Nyt kun tein Personal Traineria varten ruokapäiväkirjaa, huomasin tissuttelevani aika paljon. Personal trainer ehdotti jopa, että pitäisin lakkoa ja säästäisin johonkin isompaan tilaisuuteen. Niinpä viime torstaina rapujuhlien tunteina päätin olla juomatta alkoholia pikkujouluihin asti. Tässä ei lasketa tietenkään sitä, jos saan gradun painosta ja juon lasillisen skumppaa.

Perjantaina oltiin kuuntelemassa Turun filharmonisen orkesterin soittamaa elokuvamusiikkia, jonka jälkeen käytiin muutamassa baarissa. Kivasti haistelin kun seuralaiseni joivat punaviiniä (snif) ja viskiä (tupla snif). Eilen olin tupareissa ja baarissa ja katselin kun ihmisillä meni lapasesta. Toisaalta kun normaalisti juon ulkomaisia oluita (n.6€), join nyt alkoholittomia drinksuja (1,3€). Säästöä..

Huvittavinta on, että holittomuuspäätöstäni tehdessä luulin, että pikkujouluun on vain kuukausi. Eilen tajusin että siihen onkin kaksi kuukautta ja välissä on vaikka kuinka paljon tapahtumia! Mitä mieltä olette? Selviänkö minä pikkujouluun (2.12) asti?

Tähän loppukevennykseksi vanha valistuvideo

Arvontoja

2011-10-01T11:15:00.001+03:00

Mainostampa tässä arvontoja, joihin voi osallistua. Klikkaa kuvaa niin pääset osallistumaan

Milkyn blogissa voi voittaa tälläistä:

Missing Sparklesilla tälläistä

Nooran arvonta:

Maijan arvonta:

Time goes by

2011-10-01T10:56:00.000+03:00

Mulla on ollut pitkään taukoa blogista. Nyt kuitenkin tuli innostus taas kirjoittaa, kun ystäväni Laura ja Weba alkoivat pitää blogejaan. Jatkan siis pohdiskelujani taas täällä internetin syövereissä. Tästä voi tulla pitkä päivitys, koska paljon on tapahtunut.

Lääkitystäni on rukkailtu. Tämä on asia, jonka puhumisen takia puolisoni kysyi kannattaisiko laittaa blogi alas hetkeksi, mutta toisaalta kuten olen aiemmin sanonut, toivon maailman ottavan minut tälläisenään, vaikka avautuisinkin. Sitä paitsi tekstini voivat olla jollekkin vertaistukea. En mene kuitenkaan yksityiskohtiin, mutta opin huomaamaan kuinka herkkä olen lääkkeen ja terapian muutoksille. Olen kuitenkin kehittynyt paljon vuoden aikana, jonka olen ollut terapiassa. Kuulema alussa en pysynyt aloillani, hypin aiheesta toiseen enkä osannut keskittyä. Nykyään etenen rauhallisesti, osaan tarkkailla itseäni ja tunteitani ja punnitsen tekojani tarkemmin.

Toinen iso asia elämässäni on se, että päätimme hääoäivän. Siitä tulee yhä enemmän sellainen olo että olisi sitoutunut toiseen.

Gradu on ollut luvussa proffalla kolme viikkoa. Toivon, että se menisi pian painoon.

Yksi isoimmista asioista on, että isäni kuoli vähän aikaa sitten. Tai no puoli vuotta sitten, mutta kuolema kosketta yhä. Kuolema oli äkillinen. Ajattelen ettei isä näe minun valmistuvan, ei luovuta minua vihkimisessä, ei näe lapsenlapsiaan...lepää rauhassa isi.

Liityin marttoihin. Siinä on varmasti pohjalla osaltaan vanha haluni olla hyvä emäntä (miksi stressasin joskus kodin kunnossapitoa, kävin emäntäkoulun, aloin osakunnan emännäksi...). En ole vielä ollut kokoontumisissa, mutta liityin Salainen martta ystävä - projektiin. Se on saman tapainen kuin salainen neuleystävä, mutta marttailun merkeissä. Kivaa kivaa.

Olen ollut töissä. Vielä aloittaessani pitkästä aikaa tarjoilijan työt vuoden alussa, jännitin kovasti. Kesällä olin töissä tosi kivassa paikassa ja sain vastuutakin. Nyt ovat vuorot vähentyneet ja teen osakunta- ja muiden hommien ohella pikkuisen töitä. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että voitin itseni.

Ai niin. Minulla ei ole ollut paniikkikohtauksia aikoihin :) Yksi sattui työpäivän aikaan silloin, kun lääkkeitä oli vähennetty, mutta silloinkin kykenin jatkamaan työntekoa. Eilen olin järjestämässä retkeä elokuvamusiikkia kuuntelemaan. Kun tuli lippusähläys, oli kohtaus lähellä, muta sain pian itseni lääkittyä kuntoon. Kaiken kaikkiaan sairaus on ollut viime aikoina hoidossa :)

Hei, kommentoikaa! Mitä mieltä olette blogin heräämisestä? Millaisia juttuja haluatte?

Kirjoittaessa kuunneltu:
Hurts: Happiness - levy

Hyvää kuuluu

2011-02-20T20:27:00.000+02:00

Tuli mieleen, että blogiinkin voisi kirjoittaa välillä. Minulla vaan ei ole tapahtunut mitään erityistä. Olen ollut töissä Logomossa. Hyvänä puolena kuitenkin, että jännittäminen on loppunut. Itse asiassa en ole ollut alakuloinen, masentunut enkä saanut minkäänlaisia paniikkeja tai ahdistuksia. (Ei pitäisi sanoa näin julkisesti, kun sitten kuitenkin käy jotain) Töissäkäynnin lisäksi olen koittanut tehdä gradua ja käynyt koe-eläimenä yliopistolla. Mitäpä sitä ei tieteen takia tekisi. Käyn lähinnä maistelemassa erilaisia lioksia, hyviä ja pahoja, ja saan palkkioksi namia ja lahjakortteja.

Karmea kaukokaipuukin on iskenyt. Varasin matkan Skotlantiin huhtikuuksi. Ystävä on siellä vaihdossa, joten ajattelin mennä seuraksi vaeltelemaan nummille ja maistelemaan skottiviskiä. Toisekseen jos minulla on kesälomaa, niin haluaisin ajella Saariston rengastien pyörällä. Ideaali olisi että saisin rahaa säästöön ja pääsisimme jouluksikin jonnekkin pois, mutta ne rahat kannattaa säästää häihin.

Näin se elämä etenee. Toivottavasti nämä hyvät päivät jatkuisivat kauankin. Ensi viikolla luvassa opiskelua, tentti, mentorointia, sitsit ja kyykkää....ainakin.

Tätä kirjoittaessa kuunneltu:

Muse: Dark Shines

Black Haw Down soundtrack

Alicia Keys: Noone

Söpöjä kissoja

Lihapullamuffinit

2011-01-31T18:42:00.000+02:00

Mietin jossain kirjoituksessani viime vuonna lukemiani lihapullamuffineita. Kuinka outoa ja miten!? No nyt löysin netin ihmeellisestä maailmasta yhden kuvan lihapullamuffineista. Kyllähän ne hyvältä näyttää. Tässä lisää ja ohjekin. Pitäisikö kokeilla? :P

Puuhastelua

2011-01-11T21:10:00.000+02:00

Sen lisäksi, että olen tehnyt gradua, murehtinut tulevaisuutta ja saanut uuden työpaikan olen alkanut puuhastelemaan. Aamulla vielä itkin kuinka saamaton olen, mutta sitten tajusin että olen saanut vaikka mitä aikaiseksi:

Sain viimein luettua A.W Yrjänän Päiväkirjan. Siitä heräsikin ajatuksia, joista angstasin edellisessä postauksessani
Opettelin virkkaamaan.
Opin ymmärtämään aloholismia taas yhdellä tasolla.
Sain gradun siihen kuosiin, että palautin sen proffan katsastukseen.
Löysin töitä! Keikkatöitä Turku2011 varten rakennetussa Logomossa väliaikatarjoilijana
Paikkasin välejä ihmisiin
Olen lämmittänyt bookcrossing - harrastustani.

Olen keksinyt itselleni myöskin haasteita tälle vuodelle. Facebookissa kiertää käsityöhaaste. Teen siis viidelle kommentoinneelle jotain omin käsin. Koska lahjaksi ei kehtaa antaa paskaa niin minun on pakko parantaa kykyjäni. Virkkasin äsken juuri taas muotopuolen patalapun, nyt koitan tehdä pipoa. Löysin hyvät sivut, joilla on virkkausohjeita. Voisi käydä kaikissa käsityöpajoissa tekemässä taidetta.

Ajattelin myös lukea enemmän tänä vuonna. Löysin lue kirja/katso elokuva - haasteen. Mietin pitäisikö minun keksiä kirjoja joiden leffaversion olen jo nähnyt vai voinko lisätä listaan vain niitä, joista en ole nähnyt kumpaakaan versiota.

Mitähän muita haasteita keksisin itselleni? Tälläiset haasteet on paljon kivempia kuin "Laihduta 5 kiloa" :D

Pohdintoja

2010-12-30T21:42:00.000+02:00

Kirjoittamisen halu tuntuu jomotuksena otsan etuosassa, kipinöintinä sormenpäissä ja muljautuksina mahassa. Luin juuri A.W Yrjänän Päiväkirjan ja olen äärimmäisen tietoinen siitä, kuinka naiiveja kirjoitukseni ovat. Ovatko ajatukseni sitten oikeasti syvällisempiä, enkä osaa pukea niitä sanoiksi vai olenko vain ylevyyttä tavoitteleva banaali yksilö.

Blogin kirjoittaminen tuntuu vaikealta, kun painiskelen eksistentiaalisen, olemiseen, olemukseen liittyvän, tuskan kanssa. Yhtä lailla kaikki tuntuu merkityksettömältä. Tunnen olevani vain merkityksetön osa keskellä kosmista oravanpyörää. Teoillani ei ole pidemmän päälle mitään vaikutusta. Kukaan tuskin muistelee minua kuoltuani. Onko halu jättää merkki maailmaan liioiteltua?

Miten olen kuukausien ajan erakoitunut. Sulkenut muun maailman ulkopuolelle, juuri sen merkityksettömyyden takia. En tunne kipinää edes asioihin, joita teen päivisin. Ne ovat vain ajanvietettä kuolemaa odotellessa.

Silloin kun erehdyn ihmisseuraan, yllätyn positiivisesti. Toisaalta kaipaan ryhmää, yhteisöä, hyväksyntää. Toisaalta se väsyttää. Ollessani viikon vanhempieni luona, vietin kaksi iltaa putkeen ystäviksi kutsumieni ihmisten seurassa. Toisena päivänä olin jo valmiiksi ahdistunut illasta, vaikka olisinkin sopinut sen mielelläni.

Pelkään, että minusta tulee alkoholisti. Välillä tuntuu etten selviäisi monistakaan asioista ilman alkoholia ja minulla on halu siihen. Monet sosiaaliset hetket, joihin liittyy odotusta ja kirjoitettuja sääntöjä vaativat rauhoittavaa viinilasillista. Sitä kaipaan myös kun ahdistus puristaa rintaa ja päivää on vielä jäljellä. Kun päivä on lopuillaan voin käpertyä sykeröksi sänkyyn ja unohtaa muun maailman. Niin ei kuitenkaan saisi muka tehdä heti aamusta tai keskellä päivää.

Tarvitseeko lukea klassikoita ja ymmärtää filosofiaa tai logiikkaa ollakseen viisas? Mitä siihen tarvitaan? Kuinka pitkään menee itseen tutustumiseen. Minä en jaksaisi. Haluaisin pystyä juoksemaan. Juosta kaupungin läpi tehden ylävitosia hymyileville joukoille. Olla siis fyysisesti kunnossa ja hyväksytty.

Kauan ajattelin etten halua lapsia. Sitten sain vauvakuumeen. Iski pelko. Miten minä selviäisin. Päässä on ollut luku kolme. Olen seurannut viereltä tyyniä äitejä, jotka hoitavat katrasta yhdellä kädellä, toisessa kädessään pienokainen. En näe itseäni siinä. Rauhoittumisessa olen matkalla. Haluan kokea äitiyden ja pienen olennon kehityksen.

Vuoden summaus

2010-12-24T10:42:00.000+02:00

Tälläinen kysely löytyi facebookista, joten täytämpä sen. Paremman kuvan puutteessa saatte kattella Pajua. Vuosi 2010 lähestyy loppuaan ja alkaa olla aika vilkaista menneeseen ennen tulevaa vuotta.

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?

Mulle tulee mieleen enimmäkseen ihminen osastolta.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?

Olin vaihdossa. Matkustin paljon yksinäni.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

Saman apinan kanssa olen edelleen.

4. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?

Joo en ole pettänyt apinaa.

5. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta.

Viidakkoseikkailut Chiang Maissa ja Cambodiassa, Shanghai Janinan kanssa, Tukholman valloitus Juuson kanssa (ja punssipullo!)...

6. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?

7. Oletko muuttunut henkisesti viimeisen vuoden aikana?

Kyllä uskon että olen rauhoituttunut edelleen ja oppinut kuuntelemaan itseäni paremmin.

8. Entä ulkonäöltäsi?

Tukka lyheni.

9. Opitko kuluneen vuoden aikana itsestäsi jotakin uutta?

Äitiä tulee ikävä aikuisellakin, kun on ruokamyrkytyksen kourassa kaukoidässä yksin.

10. Oletko saavuttanut jotain mitä olet pitkään toivonut?

Gradun aloittaminen ja Kauko-idän selviytyminen

11. Entä epäonnistunut oikein kunnolla?

Ihmissuhteiden hoidossa

12. Oletko muuttanut useasti vuoden aikana?

En ole kertaakaan.

13. Asutko samassa seurassa kuin vuosi sitten?

joo. :D

14. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?

En ja olen muutenkin ollut liian vähän elokuvissa.

15. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?

Tatuoinnin otin nilkkaan

16. Kuka oli paras uusi tuttavuus?

En menisi arvottamaan

17. Synnyttikö kukaan läheisesi?

Ensimmäinen Jensi-vauva tuli ^^

18. Kuoliko kukaan läheisistäsi?

Yksi sukulainen ja yksi kaveri.

19. Missä maissa kävit?

Ruotsissa, Thaimaassa, Kiinassa ja Cambodiassa.

20. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2010?

Ei kyllä mitään erityistä.

21. Entä tuliko vammoja/tapaturmia?

Lähinnä se ruokamyrkytys Cambodiassa

22. Mikä oli parasta, mitä ostit?

matkaliput.

23. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?

Kaikille joulupukille risuja!

24. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?

No ainakin Päivi Räsäsen. :P

25. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Varmaan kaikkeen turhaan

26. Mistä innostuit eniten?

Kaakkois-Aasiasta ^^

27. Entä mihin petyit?

En halua miettiä pettymyksiä.

28. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?

Onnellisempi.

29. Rikkaampi vai köyhempi?

Rikkaampi.

30. Mitä sinun olisi pitänyt tehdä enemmän?

Opiskella.

31. ...entä vähemmän?

Tuhlata rahaa

32. Jäikö jokin harmittamaan?

Ei tule mieleen, joten ei. :)

33. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?

Käydä kunnolla sen AMK - kurssin!

34. Miten aiot viettää joulun?

Iisalmessa vanhempien ja apinan kanssa.

35. Paras TV-sarja mitä seurasit?

How I met Your mother

36. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?

En usko vihaavani ketään.

37. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Leijapoika

38. ...entä musiikillinen löytö?

Norah Jones

39. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?

Iiks. ei tule mieleen nyt mitään.

40. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

Pidin synttäribileet.

41. Ketä kaipasit?

Jaria sillo ko olin Aasiassa

42. Kenen kanssa vietit paljon aikaa?

Jari

43. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?

En ole ollut järjissäni

44. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?

Jättänyt tekemättä

45. Jäikö jotain tekemättä mitä olisit halunnut tehdä?

Olisi pitänyt olla sosiaalisempi Thaimaassa.

46. Asetitko menneelle vuodelle tavoitteita, entä saavutitko ne?

Sain uskontotieteen aineopinnot tehtyä, hankin uusia kokemuksia aasiassa, olen rauhoittunut ja saanut taulut paikoilleen. En tosin kirjoittanut gradua loppuu asti enkä käynyt CMX:n keikalla.

47. Mitkä viisi (tai enemmän) tavoitetta asettaisit tulevalle vuodelle 2010?

1) Käyn CMX:n keikalla

2) Teen gradun loppuun

3) Käyn jossain kivassa paikassa ulkomailla

4) Haluan olla sekä hyvä ystävä että hyvä tyttöystävä.

5) Pystyn käymään töissä

Listoja!

2010-12-06T15:47:00.000+02:00

Nyt minulla on lista siitä, mitkä elokuvat ja tv-sarjat on katsottava ennen kuolemaa. Mitkä kirjat on luettava ja mitä on tehtävä ennen kuolemaa. Tsekkatkaapa listoja ja katsokaa mitä teillä on tekemättä ja ehdottakaa minulle lisäkohtia. Ainakaan ei tekeminen lopu, kun katson listasta aina välillä tekemistä.

Minulla on muutenkin listamania. Etsin mielelläni listoja luettavaksi. Hassuja listoja on ainakin täällä.

Ei mulla muuta. Oli neljännesvuosisadan juhlimissynttärit ja oli parhautta !

30 days of music

2010-11-26T11:55:00.000+02:00

Tälläinen on kiertänyt Facebookissa. En ole tarpeeksi pitkäjänteinen, jotta voisin jokapäivä postata joten postasin kerralla.

day 01 - your favorite song

day 02 - your least favorite song

day 03 - a song that makes you happy

day 04 - a song that makes you sad

day 05 - a song that reminds you of someone

day 06 - a song that reminds of you of somewhere

day 07 - a song that reminds you of a certain event

day 08 - a song that you know all the words to

day 09 - a song that you can dance to

day 10 - a song that makes you fall asleep

day 11 - a song from your favorite band

day 12 - a song from a band you hate

day 13 - a song that is a guilty pleasure

day 14 - a song that no one would expect you to love

day 15 - a song that describes you

day 16 - a song that you used to love but now hate

day 17 - a song that you hear often on the radio

day 18 - a song that you wish you heard on the radio

day 19 - a song from your favorite album

day 20 - a song that you listen to when you’re angry

day 21 - a song that you listen to when you’re happy

day 22 - a song that you listen to when you’re sad

day 23 - a song that you want to play at your wedding

day 24 - a song that you want to play at your funeral

day 25 - a song that makes you laugh

day 26 - a song that you can play on an instrument

day 27 - a song that you wish you could play

day 28 - a song that makes you feel guilty

day 29 - a song from your childhood

day 30 - your favorite song at this time last year

Aikuisuus pelottaa

2010-11-26T11:10:00.000+02:00

Olen huomannut, että yksi pelon aiheistani on aikuisuus. Yksi elämänvaihe loppuu, kun gradu valmistuu ja siirryn työelämään. Yleisesti ajatellaan, että aikuisuus on sitä, kun osaa ottaa vastuuta itsestään, omista tekosistaan ja niiden vaikutuksesta muihin. Mielestäni aikuisuutta eivät mittaa mitkään tietyt ulkoiset asiat, kuten vaikkapa asunto(laina) tai lasten lukumäärä, vaan se on enemmänkin se pieni henkinen juttu.

Minä en siis ole tämän määritelmän mukaan aikuinen. Valehtelen, jos se estää muita suuttumasta minulle. Isä maksaa puhelinlaskuni ja saan vanhemmilta rahaa tarvittaessa. Äiti onkin sanonut, että kun valmistumisen jälkeen menen palkkatöihin tai kun valmistun, niin menee rahahanat kiinni. Kaikkinainen rahan ajattelu ahdistaa minua. Vanhempani harmittelevat, kun eivät opettaneet minulle rahankäyttöä, kun olin lapsi, ja nut se kostautuu. Jos tilillä on rahaa 100€ ja sillä pitäisi selvitä kuukausi loppuun, en silti osaa olla tuhlaamatta sitä 80€ kenkiin.

Peloissani aikuisuus näyttäytyy tekopyhyytenä, tärkeilynä, vakavuutena ja keskiluokkaisena. Tunteita ei saa näyttää. Kaikki asiat, jotka kuuluu tehdä, tehdään, vaikka kuinka ahdistaisi. Tunteita ei näytetätä ja verivihollistakin tervehditään hymy kasvoilla, koska tervehtiminen kuuluu hyviin tapoihin. Aikuista ei saa lapsettaa eikä mitään kivaa saa tehdä, koska selkään koskee ja aamulla on palaveri.

Onko jollain kokemuksia? Kertokeepa!

Niina ja sitten se leikkimielinen aikuisuus - testi aikuiset ystäväni kirjasta:

() Aalto-maljakko/Oiva Toikan lintu +1
(3 ) Bonus-kortti/Plussa-kortti +1
( ) Lauantaisauna (eli piste jos todellakin mieluummin valitset saunan kuin baari-illan) +1
(4 ) Tukisukkahousut/kalossit +1
(5 ) Asun avoliitossa +1
( ) Olen naimisissa +2
( ) Olen eronnut +3
( ) Olen toista kertaa naimisissa +4
( ) Minulla on kaukosuhde -1
( ) Asuntolaina +1
( ) Asun soluasunnossa -1
( ) Asun kommuunissa -2
( ) Asun vanhempien luona -3
( ) Minulla on lapsia (piste jokaisesta lapsesta)
( ) Marsu/kani/hamsteri/gerbiili/rotta/muu harmiton pikku jyrsijä -1
( ) Auto/vene/asuntovaunu (pluspiste jokaisesta PAITSI tuunatusta autosta MIINUSPISTE)
( ) Skeittilauta -1
( ) Kaasugrilli +1
(6 ) Ompelukone +1
( ) Painepesuri +1
( ) Lehtipuhallin +1
(5 ) Tiedän, mikä biisi on listaykkösenä -1
(6 ) Kävelysauvat +1
( ) Käyntikortti +1
(5 ) Hassu kännykkälogo tai taustakuva -1
(6 ) Jakkupuku/poplari +1
(5 ) Kirppiskuteet -1
( ) Superkalliit lenkkarit (jos lenkkarit ovat pääasialliset kenkäsi niin töissä kuin bileissäkin ja siis to-del-la trendikkäät!) -1
( ) Taiteilijan signeeraama grafiikanlehti +1
( ) Savonlinnan oopperajuhlat +1 (Yrityslipulla käymisestä +2)
(4 ) Rockfestarit viimeisen kahden vuoden sisällä -1
(5 ) Luottokortti +1
(4 ) Opiskelijakortti -1
( ) Joulukuusi/jouluvalot pihapensaassa +1
( ) Tupakoin salaa vanhemmilta -1
( ) Palaverit +1
( ) Pariskuntaillalliset +1
( ) Pyöräilykypärä +1
(3 ) Käytän pipoa sisällä -1
(4 ) Valmistan ruokaa pakastimeen +1
( ) Sienestys/marjastus/metsästys jahtiporukassa/pilkkiminen/verkkokalastus +1 (Jos poimit viinimarjoja omasta pensaasta ja keität niistä mehua, saat kaksi pistettä.)
(3 ) Pidän heavymusiikista -1
(4 ) Heijastin +1
( 3) Tatuointi/lävistys -1 (Jos kuitenkin häpeät tatuointiasi tai olet jo luopunut lävistyksestäsi, saat pluspisteen.)
(4 ) Niska-selkäjumppa ym. hartiasärkyjen vähentämiseen tähtäävä liikunta +1
( ) Barhopping -1
( ) Yritän luoda toimivaa ihmissuhdetta anoppiini +1
(3 ) Osallistun mielenosoituksiin -1 (Myös aktiivinen globalisaation vastustaminen ja eläinten oikeuksien puolustaminen lasketaan.)
(5 ) Eläkevakuutus +1 (Testamentin tekemisestä saat 2 pistettä.)
(4 ) Playstation -1 (Myös muut pelikonsolit ja tietokonepelit lasketaan, jos pelaat niillä aktiivisesti.)
( ) Ylelliset elintarvikkeet +1
(3 ) Irtokarkit itselle -1
(2 ) Pummaaminen -1 (Myös pummilla matkustaminen lasketaan. Jos olet viimeisen kahden vuoden aikana ottanut kapakasta laittomasti haltuusi tuoppeja, tuhkakuppeja, maljakoita, wc-paperia tai aterimia, saat myös miinuspisteen.)
( ) Yli 10 euron viinit +1
(1 ) Maito ruokajuomana -1 (Pistesaaliisi vähenee myös iltakaakaosta.)
( 2) Vitamiinit +1
( ) Energiajuomat -1
( ) Vegaani -1
(3 ) Istutan kukkasipuleita +1
( ) Asioin automarketissa (tarkoituksena ostaa koko viikon ruoat kerralla) +1
(4 ) Ilta ilman seksiä voi silti olla onnistunut +1
(3 ) Minulta on kysytty papereita viimeisen vuoden sisällä -1
( ) Muistan rippikouluisosteni nimet -1

TULOKSET
-0 Olet syntynyt eilen tai korkeintaan toissapäivänä ja aikuisuus häämöttää vielä kaukana: tylsänä, harmaana ja epätodellisena...

1-9 Olet nuoruutesi kukoistuksessa, mutta älä huoli: idealismi ja skeittilauta vaihtuvat tuota pikaa selluliittiin ja eläkevakuutukseen!

10-19 Olet paatunut aikuinen, mutta vaalit nuorekkuutesi rippeitä kuin kalleinta aarrettasi - mikä se onkin. Pysy juuri tuollaisena, älä ikinä muutu!

20- Olet aikuisuuden ruumiillistuma - kannattaisiko vähän löysätä kravattia/helminauhaa..?

Tämän mukaan olen vielä nuori!

Aikuisuus ei olekaan leikin loppu

Vielä tutkittua tietoa aikuisuudesta

Kuuhulluuden hoitoa

2010-11-23T11:56:00.000+02:00

Minä kuulun niihin, jotka kärsivät kuuhulluudesta. Yleensä täydenkuun aikaan sijoittuu aika, jolloin pyöriskelen sängyssä saamatta unta.

"Kuuhulluuden tutkimus on siis saanut selville, ettei tälle todistamattomalle ilmiölle ole esitetty pätevää teoreettista tai empiiristä perustaa. Mutta mikä selittää ihmisten uskon tähän ilmiöön? Eräs tekijä on valikoiva tarkkaavaisuus sekä muisti: kun sairaanhoitohenkilökunta tai poliisi etsii selitystä erityisen kiireiselle illalle, taivaankappale luo kosmista ulottuvuutta omaan uurastukseen. Toisaalta joku voi levittää urbaanilegendaa kiireisenä iltana (”Taitaa olla täysikuu”), jolloin ei ole täysikuu, mutta myöhemmin ihmiset muistavat tuona iltana olleen täysikuun. Myös viikonloppu tai juhlapäivät — jolloin väkivaltatekoja todistetusti tehdään eniten — voivat osua samaan aikaan täydenkuun kanssa, mikä voi aiheuttaa illuusion kuuhulluuden olemassaolosta."

http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/kuuhulluus.html

Se siitä selityksestä. Pyöriskelin yöllä sängyssä välillä torkahdelleen. Heräsin kuudelta ja juotuani teetä päätin lähteä Shindoon, joka alkoi puoli kahdeksalta. Ai, että kunnon venyttely naksautti kivasti selän paikoilleen. Koitin vielä kotiin tultuani nukkua, mutta ei kun vaan gradua tekemään taas.

Mietin että johtuiko viikonlopun hulluuteni täyden kuun lähestymisestä vai ihan muuten vaan nupin reistailusta.

Tatuointi

2010-11-13T08:16:00.000+02:00

No niin nyt se on otettu. Tatuointi siis. Minun oli tarkoituksenani ottaa sellainen jo Thaimaassa, mutta olin liian vainoharhainen kaikkien tatuointipaikkojen suhteen. Nyt sitten kaveri totesi muutamia viikkoja sitten, että hänen kaverinsa tekee halvalla. Minulla oli Lotus suunniteltuna toisen kaverin toimesta, joten eilen köröteltiin Raisioon.

Makasin patjalla, kun minua operoitiin. Onneksi minua pidettiin kädestä, sillä ääriviivoja piirtäessä ohuella neulalla sattui ihan kamalasti. Onneksi paksuneula ei sitten enää sattunut. Nyt pitää kosteutella ja antaa ilmakylpyjä jalalle.

Olen saanut ristiriitaista palautetta. Suurin osa on ollut iloisia. Äiti taas sanoo "minun pieni tyttöni. voi miksi! sattuu ihan." Vaikka lähimmät suhtautuvatkin negatiivisesti, minulle on tärkeintä symboliarvo. Thaimaa ja thaimaalaisten auttaminen on aina sydämessäni.

Tykkää/Ei tykkää

2010-11-11T08:32:00.000+02:00

Kuuttaren blogista löytyi tälläinen. Katotaan kuinka paljon erilailla osaan kirjoittaa

En tykkää elävien olentojen kiduttajista, kaltoin kohtelijoista, sortajista, alistajista, kiusaajista. En tykkää epäoikeudenmukaisuudesta missään muodossa. Enkä siitä, että ihmisiä syrjitään ja/tai halveksitaan kansallisuuden, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, uskonnon (tai uskonnottomuuden) tai vastaavan takia.

En tykkää ihmisistä, jotka pitävät itseään jotenkin muita parempina ja kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella.

En tykkää kypsennetystä kaalista, raa'asta sipulista ja paprikaakin karsastan.

En tykkää metelistä ja rauhattomuudesta enkä ruuhkasta ja ihmispaljoudesta.

En tykkää kun hommat menee häsäämiseksi; vaikka minulla niin käykin usein.

En tykkää olla sairas. Haluaisin olla punaposkinen terve, taipuisa ja hyväkuntoinen.

En tykkää loskasta, rännästä ja yleensäkin käsitttestä turkulainen talvi.

En tykkää joulusta ja teeskentelystä ja tekopirteydestä. Toista kuukautta tohelletaan vain yhden päivän takia.

En tykkää ulkonäkökriteereistä.

Tykkään suklaasta, ihan kaikissa muodoissa.

Tykkään myös lakritsista, kuivatuista hedelmistä ja marjoista sekä hasselpähkinästä ja manteleista.

Tykkään teestä ja kahvista sekä punaviinistä ja viskistä.

Tykkään siitä, ettei ole kiire mihinkään vaan saa olla ihan rauhassa.

Tykkään onnellisista lopuista, mutta nekin saavat minut itkemään.

Tykkään siitä, että olen saanut unirytmini kuntoon ja gradun teon rullaamaan. Aamusta on yllättävän helppo aloittaa tekeminen ja päivässä saa paljon aikaan.

Tykkään siitä, että voin opiskella etänä, ettei aina tarvitse mennä paikanpäälle vaan voi valita itse, missä opiskelee.

Tykkään hömpästä, romantiikasta, dekkareista, fantasiasta, sci-fistä, kauhusta, historiallisista romaaneista.

Tykkään myös vakavammasta kirjallisuudesta ja muistelmista. Taidan tykätä vähän kaikesta, mitä tulee kirjoihin (ja elokuviin).

Tykkään hameista ja mekoista. Housut tuntuvat kahlitsevilta.

Tykkään blogeista ja bloggaamisesta; varsinkin sarjakuvablogeista.

Tykkään kaikenlaisesta musiikista, mutta erityisen paljon tykkään naislaulajista (niin bändeissä kuin soolona).

Tykkään elokuvista ja tv-sarjoista. Kovalevyni paukkuu sarjoista ja leffoista. Tykkään siitä, että voin milloin tahansa katsoa mitä haluan.

Tykkään eläimistä, erityisesti kissoista. Kissat jättävät tassun jälkensä sydämeen ja tuntuvat antavan pyyteetöntä rakkautta. Pahinpiin painajaisiini liittyy kissan karkaaminen.

Tykkään pimeästä ja siitä, että voi polttaa kynttilöitä.

Tykkään kuusta ja tähdistä. Ja pikkupakkasesta.

Tykkään kauniista syksyn väreistä.

Tykkään tuoksuista: kardemumma, ruoho ja nahka... muistan ihmiset parhaiten heidän tuoksustaan.

Tykkään viettää aikaa itsekseni hiljaa, ehkä yhteydessä maailmaan koneeni kautta, ehkä maaten jossain lukien kirjoja.

Eniten tykkään kuitenkin hengata ystävieni seurassa. Varsinkin mussukkani Jarin ja Pajun.

Tykkään niin monista asioista, että kaikkea en edes voi tähän listata, sillä siitä tulisi loputon lista. Mutta tykkään enemmän kuin en tykkää ja se on hyvä asia. :)

Kenkiä!

2010-11-02T19:04:00.000+02:00

”Olen mukana kilpailussa, jossa voit voittaa 80 e
kenkälahjakortin BRANDOS.fi -nettikenkäkauppaan.
Kilpaile täällä”.

Halloween

2010-10-31T21:03:00.001+02:00

Lupasin tehdä Halloween päivityksen, joten laitanpa muutaman kuvan ja pientä raportointia. Pukeuduin kahtena päivänä Zombie hoitsuksi. Heittelin tekoverta ja oli luvan kanssa karsean näköinen.
Kissa leikki mun kanssa. Kun pyöräilin perjantain bileisiin, niin muutama vastaantullut pikkulapsi alkoi itkeä.
Olin siis kotibileissä kaverini (ei kuvassa) luona. Pienet mukavat kotikutoiset juhlat. Olen edelleen pähkinöissäni taateleista, manteileista ja 13 kysymyksestä.
Lauantaina sammuin kuulema söpösti sohvalle kuorsaamaan.
Ja sitten vedin maskin toisen kerran ja menimme katsomaan Jenni Vartiaisen keikkaa Koomaan. Tosin mä olin yksi harvoista pukeutuneista ja Jari totesi että kaikki muut naiset näytti kissoilta.

Pyrähdys sairaalassa

2010-10-27T19:45:00.000+03:00

Taas voisi aloittaa kirjoituksen, kuten viimeksikin, "'äiti ei halua, että kirjoitan tästä julkisesti". Mutta jollen tekisi tätä päivitystä, rikkoutuisi päivitysteni kerronnallinen jatkumo, eikä elämäni langan etsimisen seuraajat saisi yhtä todenmukaista kuvaa.

Viimeksi kirjoittaessani olin saanut bentsojen reseptin. Aloin silloin ottaa niitä aamuin illoin ja tunsin itseni noin viikon ajan niin väsyneeksi, etten jaksanut nousta sängystä. Toimintakykyni ajatukseni keskittyivät sen miettimiseen, milloin seuraavan kerran on lääkäriaika ja saisin apua ja tulisin kuulluksi. Kun sitten lääkäri aika tuli, toissaperjantaina, minulle kirjoitettiin lähete akuuttipolille. Siellä sitten toissamaanantaina arvioitiin minun olotilani sellaiseksi, että kuulun avo-hoito osastolle.

Aluksi minua ahdisti osastolla. Siellä oli liian rauhallista ja hiljaista. Puolestasi päätettiin ruoka-ajat. Kännykkää ei saanut pitää päällä eikä läppäriä ottaa mukaan. Pienellä mukaan otetulla tavaramäärällä tulisi selviytyä. Minulla oli jo neljässä tunnissa koti-ikävä.

Seuraavana päivänä lääkäri arvioi, että olisin osastolla sen aikaa, että lääkitykseni rukattaisiin kuntoon. Saisin käydä kotona niin paljon kuin halusin. Kävin siis tiistaina ja keskiviikkona kotona, mutta menin yöksi osastolle. Torstai-illasta maanantaiaamuun olin kotona, koska vanhempani olivat käymässä. Yllätyksekseni tunsin ikävää osastoa kohtaa. Ymmärsin, että rauha ja rutiinit olivat, jotain joita todella kaipasin. Toisekseen tärkeää oli, että kaikki siellä olivat siellä syystä. Kukaan ei tuominnut. Levätä sai luvan kanssa. Puhuin varmaan eka kerran ikinä vapaasti olostani ja muilta sain korvaamatonta vertaistukea.

Eilen minut sitten kotiutettiin osastolta. Lääkäri totesi, etten voisi jäädä, vaikka halusinkin. Tottahan osasto on rauhallinen turvapaikka, mutta oikea arki on sitä mitä pitää elää. Nyt pohdin miten saan osastolta saadut eväät arkeeni. Minulla on uudenlainen lääkitys, koitan saada uuden rytmin ja rauhallisuuden elämään. Minua jännittääkin miten saan suoritettua tarvittavat asiat ilman, että rikon saavuttamaani rauhaa.

Mainoskatko!

2010-10-27T17:06:00.000+03:00

Suosittelenpa internet - palvelua, jota olen käyttänyt jonkin aikaa. Ihmiset kysyvät mistä saan ilmaistuotteita, nettikilpailujen lisäksi. Tuotteiden halukkaaksi testaajaksi ryhtyminen on yksi keino, mutta silloin pitää olla valmis myöskin raportoimaan tuotteiden käyttökokemuksista.

Hopottajat-suosittelupalvelun kautta saan testattavaksi ja suositeltavaksi erilaisia tuotteita ja palveluita. Palvelussa on useampi kampanjoiden ylläpitäjä ja kampanjoiden kuvaukset voivat vaihdella. Olen testannut joitain voiteita ja tällä hetkellä tarkoituksena olisi koeajaa nuorille aikuisille naisille Otavamedian Ellit.fi - palvelua. Jos haluaa koukuttua nettikeskusteluihin, jotka ovat hiukan suomi24:n tasoa korkeampia, tehdä hauskoja nettitestejä, osallistua kilpailuihin tai löytää ihan vain kaikki elämän osa-alueet kattava nettipalvelu, niin voin suositella ellit.fi:tä.

Tähän vielä lyhyesti, miten kampanjan kulku etenee:

Saan kuulla uudesta kampanjasta sähköpostitse
Kirjaudun Hopottajiin, luen kampanjan tiedot ja pohdin, josko sovin kampanjan kohderyhmään
Liity kampanjaan, jos kuulun kohderyhmään.
Testattavan tuotteen materiaalit tulevat postissa.
Tutustun tuotteiden käyttöohjeisiin.
Testaan tuotteen ja annan palautetta.
Jos tykkään tuotteesta, suosittelen sitä (eli "hopotan") sitä eteenpäin
Raportoin prosessista, jolloin saan pisteitä, joilla voin hankkia palkkioita (leffalippuja, S-ryhmän lahjakortteja, Iittalan & Finlaysonin tuotteita...)

Klikkaa linkkiä ja rekisteröidy mukaan!

Aivot narikkaan

2010-10-27T16:36:00.000+03:00

Eräs kiva epeli oli blogissaan tehnyt tälläisen, joten matkimpas kivasti. Aivot narikkaa...gaaah.

"Tässä on joukko kysymyksiä. Vastaa niihin, laita vastauksesi Googlen kuvahakuun ja liitä haun ensimmäisen sivun kuvista yksi kuva vastaukseesi."

1. Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?

2. Minne haluaisit matkustaa?

3. Lempipaikkasi?

4. Lempitavarasi?

5. Lempiruokasi?

6. Lempieläimesi?

7. Lempivärisi?

8. Tämänhetkinen tunnetilasi?

9. Kulkuneuvosi?

10. Mitä teit viime lauantaina?

11. Mitä teit viime sunnuntaina?

12. Keneltä näytät?

Ja tämäkin selvisi näin...

English post here

Omista häröilyistäni

2010-10-09T22:59:00.000+03:00

Minun on jo jonkin aikaa pitänyt kirjoittaa tämän hetkisestä tilanteestani. Arvaan, että äiti kommentoi "ei sinun kaikkea tarvii nettiin laittaa", mutta mielestäni tämä toimikoon osaltaan vertaistukena muillekkin mielisairaille. Tarkoituksenani on myös pyytää anteeksi, sitä etten nyt jaksa. En jaksa olla yhteydessä ihmisiin enkä kysyä kuulumisia.

Tällä hetkellä oloni on kivasti pahentunut. Luullakseni sen takia, että taka-allalle työnnetyt asiat on otettu mietintään terapian aikana. Nyt viime aikoina olen ollut ensin aamupäivän toimintakykyinen, mutta olo on alkanut laskea lounaan jälkeen. Aiempaan merkintääni viitaten, jossa sanoin, että pohjimmaisena minun oloni aiheuttaa epävarmuus, mutta paha asia on se, miten siihen reagoi. Arkiset tilanteet, joissa normaali ihminen voisi kohauttaa olkiaan ja keksiä vaihtoehtoisen ratkaisun, minä panikoin. Esimerkiksi viime aikaiset tilanteet: kun reseptiin tarvittavaa raaka-ainetta ei löytynyt kaupasta, enkä voinut vain päättää tehdä jotain muuta ruokaa.

Torstaina soitin YTHS:lle ja hän määräsi minut ottamaan rauhoittavia bentsoja aamuin illoin normaalin mielialalääkityksen lisäksi. Tämä tekee minusta entistäkin väsyneenmmän ja jouduin ilmoittamaan etten voi vähäisiäkään työvuorojani tehdä.

Yksi syy itsetuhoisiin ajatuksiiini on se, etteivät ihmiset osaa reagoida siihen kun saan kohtauksen. Tai vähättelevät kohtausten syitä. "Sain kohtauksen, koska en saanut purkkia auki" kuulostaa tyhmältä, mutta juontaa enemminkin siihen, että pelkään epäonnistumista ja sen kautta sitä, että minut hylätään.

Ennen paniikkikohtausta alan tuntea sydämen tykytystä ja kaikki muodot tuntuvat hyökkäviltä. Alan hikoilla ja suu kuivuu. Kohtauksen alkaessa alan hyperventiloida ja välillä saatan jäykistyä kokonaan pidättäen henkeäni. Vaatteet kuristavat ja minulla on kuuma. Minä en pysty tahdolla lopettamaan sitä vaikka minulle kuinka sanottaisi. Tuollaisissa tilanteissa saatan haluta makaamaan tai viilentää itseäni.

Ole rauhallinen ja pyydä minua katsomaan silmiin samalla kun pyydät hengittämään rauhallisemmin
Etsi laukustani rauhoittavat ja anna yksi vaikkei minulla olisikaan vettä
Etsi käsiisi paperipussi ja laita minut hengittämään siihen.

Kohtauksen jälkeen olen väsynyt ja sekava. En voi sille mitään. Kohtaus pahenee, jos minulle huudetaan tai minut hylätään. Ennen kohtausta saatan vielä pystyä estämään sen, mutten sen aikana. Kohtauksen aikana haluan vain pois.

Tällä hetkellä surua aiheutti myös ajatus siitä, etten voisi hankkia lapsia mielentilani takia. Suomenkielisillä sivuilla luki jotain taudin perinnöllisyydestä. Ja mitenkä sitä adoptoitujakaan koltiaisia voisi kasvattaa, jos äitillä on välillä vähän paha olla...

Mutta jospa Meme Mollyn postaus olisi tarpeeksi iloinen lopetus tälle postaukselle...

Paniikkihäiriöyhdistys Ry

Ahdistuneisuushäiriöt Therapia Fennicassa

Paniikkihäiriö opas

Paniikkihäiriö YTHS:n sivuilla

How to help friend with panic disorder

Tunnelmia kirjamessuilta

2010-10-05T11:59:00.000+03:00

Olin viime perjantaina Turun kansainvälisillä kirjamessuilla. Koska minun pitää kuitenkin kirjoittaa raportti, niistä kirjastotäti opintoihin, niin samapa minun on kirjoittaa blogimerkintäkin. Ja mainostaa kuinka ihanat messut on :) Minä olen ollut molempina vuosina ilmaislipulla, mutta normaalisti sisäänpääsy maksuu 14€ normaaleilta ihmisiltä ja opiselijoilta 9€. Viime vuonna olin sunnuntaina, jolloin oli hirveän täyttä. Nyt menin perjantaina jo aamupäivällä, jolloin sain kulkea ihan rauhassa.

Messujen teemana oli Italia ja Laitila. Italia ei näkynyt paljoa. Lauantaina olisi ollut muutama vieras Italiasta. Muutama näytteilleasettelija oli panostanut sen verran, että oli laittanut teeman mukaista rekvisiittaa.

Laitilasta kotoisin olevia esiintyjiä oli mm. mm. näyttelijä Tuija Ernamo, Elonkerjuun kitaristi Simo Ralli,professori Kalevi Wiik, laulukaija Tuula Amberla ja sanamaija Laaksosen Heli, jotka esiintyivät Laitilan lavalla. Lavan tuntumassa oli mm. tipuja ja muuta Laitila aiheista rekvisiittaa, kuten Laitilan panimotuotteiden mainoksia.

Koulutehtävään kuului haastatella messuvierasta tai näytteilleasettajaa. Haastattelin Suomen tietokirjailijat Ry:n näytteilleasettelijaa, Maija-Liisa Välimäkeä, joka oli ollut näytteilleasettelijana messuilla koko messujen iän ajan eli kymmenen vuotta. Välimäki on kunnostautunut ammattikoulujen oppikirjojen kirjoittajana mm. tekniikan ja elintarvikealan kirjojen osalta. Hänen laskujensa mukaan kirjoja on kertynyt noin kolmekymmentä.

Itse ständillä ei ollut kirjojen myyntiä, kuten monilla muilla, vaan he esittelivät Suomen tietokirjailijat Ry:n eri vuosikymmenien tuotoksia. Messujen teemat oli otettu huomioon mm. Turun Linnan intendentin lainaamien renesanssikuvien (kts. vitriinikuva) avulla ja Laitila näkyi kukon muotoisessa vaasissa, jossa oli munia symboloivia namusia.

Messuilla oli myös Nordic Voices - Tarinankertojat 2010. Pohjoisen tarinankertojat, kuten Claire Hewitt (Skotlanti),Angela Halvorsen Bogo (Norja/Englanti ja Jesper la Cour & Troels Kirk Ejsing (Tanska) kertoivat jurtassa tarinoita.

Nordiska röster -projekti tuo messuille tarinankertojia Shetlannista ja pohjoismaista.
Tule kuulemaan kansainvälisen Nordic Voices – Celebrating Life! –tarinakerrontafestivaalin esiintyjiä Turun Kirjamessuille! Festivaalin aikana tarinoita tuodaan julkisille areenoille, kouluihin Turunmaata myöten ja avoimiin tarinaklubeihin, joihin jokainen voi tulla jakamaan tarinansa muiden kanssa. Tarinankertojat ovat jo vuosia esiintyneet monilla kansainvälisillä kirjamessuilla. Nyt ensimmäistä kertaa Turussa. (http://www.kirjamessut.fi/index.html?n=17409&Ohjelmapoimintoja)

Ainoa ohjelma, jota menin suunnitelmallisesti katsomaan oli Milla Paloniemen haastattelu Agricola-lavalla. Olen seurannut Paloniemen, aka Norpatin, uraa jo omakustanne ajoista lähtien. Tunnetuin hän on Kiroileva Siili - sarjakuvastaan, mutta itse fanitan enemmän blogimuotoista En vaan osaa - sarjakuvaa. Tietysti haastattelun jälkeen menin pyytämään nimmaria uusimpaa En vaan osaa - sarjakuva-albumiin. Jonossa oli edelläni hirveästi minua nuorempaa sakkia, jotka halusivat nimmarin paperilapuille. Sammakko - kustantamon, setä tuli ja otti kirjani ja sanoi, että voi antaa sen suoraan jonojen ohi, kun olen kerran rahaakin käyttänyt. Sinne meni tärinä "jee saan puhua idolilleni" hukkaan. Olin miettinyt et olisin höpöttänyt dinosauruksista ja kertonut 50-luvulla kirjoitetusta dinokirjasta, jonka löysin kirppikseltä. Noh, en olisi kuitenkaan tärinältäni onnistunut.

Hienoutta oli mielestäni myöskin Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetin eli TUTKA:n ständi. Sieltä sai infon lisäksi, ilmaista kahvia, teetä ja keksiä. Hienoja rintamerkkejäkin sai euron kappale hintaan ostettua. Ostin sellaiset, joissa luki: "Kirjastotädit rulettaa", "Nerd lover" ja "Chad dayshift manager".

Kirjamessujen lisäksi oli edustettuna keräily- ja levymessut. Ko. messujen parasta antia on mielestäni ylihintaiset vanhat Arabian astiat, joita voi käydä ihmettelemässä. Kuvassa olevat Muumi-aiheiset sorminuket oli väkertänyt suloinen mummeli, jonka kanssa juttelin. Satuin kysymään villasukkien hintoja, ja ne olikin aika suolaiset. Minun pitää siis a) opetella neulomaan itse tai b)hankkia neulovia kavereita. B -vaihtoehto on paljon todennäköisempi.

Isompi juttu Kirjamessujen kyljessä onkin ruokamessut, joissa parhautta on monenmoiset maistiaiset. Lempparini tänäkin vuonna oli Fazerin uutuussuklaan maistelu ja pehmis :D Toinen mukava piste ruokamessujen puolella on kukkakaupan ständi, jossa rulettia pyörittämällä voittaa itselleen kukkapuskan.

Ehdottomasti paras ohjelmanumero oli Fazerin järjestämä suklaaluento. Viiden euron maksu sisälsi tunnin luennon lisäksi runsaan lahjakassin, jonka arvo kaupassa oli varmasti toistakymmentä euroa. Maistelimme hartaudella suklaita tummasta vaaleaan ja kuulimme suklaan valmistuksen saloista. Suu jäi messuilta lähtiessä hiukan liiankin makeaksi.

Hautajaispohdintoja

2010-09-25T23:28:00.000+03:00

No niin! Vähän aikaa sitten kirjoitin millaiset häät haluaisin. Olin vähän aikaa sitten myös hautajaisissa, joten voisin kirjoittaa myös millaiset hautajaiset haluan.

Näissä hautajaisissa, joissa olin juuri, itkettiin paljon. En minä halua että minun hautajaisissa itketään. Olen ollut kerran hautajaisissa, joissa ei itketty vaan kerrottiin hauskoja juttuja vainajasta. Niistä jäi hyvä maku suuhun.
Jo minun testamentissakin lukee, etten halua kristillistä hautausta. Toivottavasti sitä myös kunnioitetaan. Toivottavasti kukaan ei ala myöskään avautumaan Jumalasta jne.
Minut siis tuhkataan. En ole koskaan ollut ei-kristillisissä hautajaisissa, joten minun on vaikea kuvitella mitä siellä tapahtuu. Tuo kuva on Heath Ledgerin hautajaisista, jossa vainajan tuhkat vietiin mereeen. Se näyttää kivalta.
Tuhkien luontoon heittämisen jälkeen olisi se hauska muistotilaisuus. Voisiko se olla sitsi tyylinen, jossa siis jokainen laulun (ja huikan) välillä vuorotellen kerrottais joku hauska muisto minusta. Esim. "heh muistan ko kerran se käveli lasiovea päin"

Kerroin eräälle kaverilleni tästä toiveesta to ja hän sanoi, et jos hän kuolee ennen mun hautajaisia, niin hänen haudalleen pitää käydä kaatamassa yksi snapsi.

P.S Miten ensimmäinen kuva liittyy mitenkään aiheeseen? En tiedä. Laitoin Googlen kuvahakuun funeral ja tollainen tuli :D

Karvainen ahdistus

2010-09-13T14:24:00.000+03:00

Minulle on tullut mielikuva, että muilla on aika pitkälti mielestään oikeus puuttua toisten ihokarvoitukseen. Käsikarvat hyväksytään useimmiten. Pitkiä säärikarvojani ihmetellään, varsinkin Cambodiassa niitä nypittiin ja niiden vaaleutta ihmeteltiin ääneen. Minulle alkaa jo vähitellen tulla ulkoapäin paine, että minun pitäisi siistiä häpykarvoitustanikin. Kun juttelin aikeistani kaverini kanssa, hän totesi että minun ei pitäisi, koska minun pitäisi pysyä outolintuna, johon viitataan keskusteluissa.

Julkkikset eivät olet ainoita, joiden karvoja kytätään. Sun - lehden verkkosivuilla on kuvia julkkiksista, joilla on sänkeä ja vähän puskaa kainaloissa. Näyttelikä Monique kohautti tulemalla "villahousuissa" punaiselle matolle. Suomi24 - foorumilla on yksi osasto pelkästään karvojen poistolle.

Wikipedia kertoo, että 1800 - luvulla rakastavaiset pitivät toistensa häpykarvoja mukanaan onnenkaluina. Klassisessa taiteessa häpykarvoitus on kuvattu triangelina ja se yleensäkin on kuvattu, jotta kohde on erotttunut naiseksi eikä ole luultu tytöksi. Karvoitusten muotoikua on perusteltu uskonnolla, muodilla, traditiolla, suuseksin helpottumisella, ulkonäöllä, kutiavuudella, kuumuudella, vaatetukseen sopivuudella ja omalla mauolla.

Kyllä, olen elämässäni ajanut kaikkia karvojani. Nykyään vain kainalokarvoja, kun ne alkavat häiritä. Kun ulkoiset paineen takia nippaisin eräänä päivänä tukon karvoja kynsisaksilla pois aloin itkeä. En tiedä johtuiko se kutinasta vai siitä ettei päätös tullut minusta vaan ulkoa. Kyllä, voin karvat poistaa, jos menetelmä olisi lopullinen. Nyt ne kasvaa aina takaisin eikä se ole kivun, kutinan ynnä muun vaivan arvoista.

Onko miehille karvaisuus hyväksytympää kuin naisille?

Viime aikoina mietittyä

2010-09-09T14:04:00.000+03:00

Olen käynyt nyt uudella terapeutilla toista kuukautta.Ajattelin hiukan summata mitä siitä on jäänyt käteen. Olen alkanut tarkkailla omia tuntemuksiani ja havainnoimaan ahdistuksiani enemmän. Kun totesin kerran ahdistuksieni kasvaneen ja epäilin siitä täyttyvää kalenteria, terapeutti totesi, että myös asioiden syvällinen läpikäyminen voi johtaa siihen.

Olen todennut, että olen hyvin ruumiillinen ihminen. Pidän siitä, että tunnen ruumiini rajat selvästi esim. silloin kun lihakset ovat treenin jälkeen kipeät tai kun kellun. Minulla on suositeltu myös hernepussien alla köllöttelyä. kuitenkin joskun kiristävät vaatteet ja ajatukset, jotka eivät mahdu päähäni ahdistavat. Usein jälkimmäistä esiintyy silloin, kun koitan ymmärtää jotain matemaattista. Kun minua ahdistaa, sen näkee ruumiista. Käännyn sisään päin ja rintakehääni tuntuu painavan jokin laatta. Kun olen hyvällä tuulella, haluan syleillä maailmaa.

Mieltäni vaivaa miksi pahimmissa ahdistuskohtauksissa regressoidun uhmaikäisen tasolle, joka toimii irrationaalisesti: itkupotkuraivareita, makaan lattialla, pelkään jotain sanomalehtiä ja otan nokkiini kun jään yksin. Terapeutilla on hirveät halut vetää kaikkea lapsuuteeni, mutten itse koe lapsuudessani olleen mitään ihmeemmin traumatisoivaa.

Olen todennut, että annan liikaa ulkopuolisten vaikuttaa siihen, miten näen itseni. Vaikka minulla on vahvat mielipiteet ja tiedän mitä haluaisin tehdä, olen epävarma, koska pelkään mitä muut ajattelevat. Humanismia, muiden auttamista ja muuten monia asioista joita haluaisin tehdä pidetään asioina joita ei suomalaiset tee ja joita ei arvosteta. Kuvaan itseäni suuripiirteiseksi ja hyväntahtoiseksi, mutta jo peruskoulusta alkaen tarkkuutta ja huolellisuutta on arvostettu enemmän, kun minä hallitsen paremmin suuria linjoja. Suuria linjoja ajatellessani katson kuitenkin kauemmas ja olen joustavampi, mutta toisaalta huolehdin liikaa tulevaisuudesta.

Oikeasti minun pitäisi vaan istua alas ja rykäistä se hemmetin gradu. Sen sijaan murehdin siitä, mitä tutkittavat, ohjaajat ja yleensäkin muut ihmiset ajattelevat valmiista tekeleestä, tulenko saamaan töitä, mitä töitä ja pärjäänkö sitten joskus viiden vuoden kuluttua. Tuntuu kuin olisin joku lapsi, joka kaipaa selkään taputtelua.

Terapeutti kysyi minulta, missä tilassa tunnen olevani hyväksytty. Mietin pitkään enkä osannut sanoa. Aina minulla on pelko, että joka kertoo millä tavalla olen huono enkä osaa.

Häissä opittua?

2010-09-05T00:19:00.000+03:00

Siinä on hyvä syy miksei kannata mennä naimisiin ensimmäisenä kaveriporukasta, muutenkin kuin siksi että sen oikean löytämiseen ja koeajoon menee muita pidempään. Oppii nimittäin muiden häitä kolutessa huomaamaan mitä juttuja haluaa ja mitä ei ainakaan halua omiin häihinsä. Välillä kyseenalaistan kokonaan haluanko moisia juhlia, mutta kuitenkin tulisi olo että jään jostain paitsi elämässäni. Tässäpä siis joitain juttuja, joita olen häissä huomioinut.

Ei lapsia. Oikeasti. En saanut puheesta kirkossa enkä juhlapaikalla selvää silloin kun pennut päättivät alkaa kiljua. Joko lapsia ei ollenkaan tai sitten hommataan juhliin lapsille joku leikittämäään niitä, etteivät ne pilaa aikuisten elämystä.
Aina kun olen ollut vihkimistä seuraamassa, minusta tuntuu, että seuraan jotain henkilökohtaista, jota minun ei kuuluisi nähdä. Melkein kuin minut olisi kutsuttu pariskunnan makuuhuoneeseen. Itse mielummin jakaisin sen hetken vain maistraatin pakollisten todistajien kesken.
Ylioppilasjuhlista minulle jäi päällimmäiseksi mieleen, etten ehtinyt jutella yhdenkään vieraan kanssa kunnolla ja teekin jäähtyi kuppiin. Siksipä haluan, että häissäni morsiusparilla olisi sekä aikaa jutella vieraiden kanssa, että nauttia ruuasta ja tunnelmasta.
Vihaan sitä, kun morsiuspari on eristetty omaan pöytäänsä.
Usein häissä minua alaa ahdistaa ihmispaljous ja se, että tuntemattomia ihmisiä on niin paljon. Olisiko vieraslistaa mahdollista kutistaa sen verran, että kaikki vieraat mahtuisivat ison pöydän ääreen ja pääsisivät juttelemaan keskenään? Vähemmän vieraita, niin on myös varaa panostaa parempiin puitteisiin ja ruokaan.

Siinä nyt mitä tuli eka mieleen. Mitä mieltä työ olette?

Muuttaminen on kivaa

2010-09-01T21:26:00.000+03:00

Ihan vaan tiedoksi, että muuttaminen on ihmeen kivaa! Olen itse asunut samassa kämpässä viisi vuotta, joten sekin varmaan vaikuttaa kivuuteen. Olin eilen auttelemassa muutamaa osakuntakaveria pakkaamaan tavaroita kuorma-autoon. Ensinnäkin nokkakärryilla (kuvassa) ajelu oli ylijännää. Oikeasti, toisin kuin kuvassa niillä mennään takaperin. Totesin että ehkä en hahmota ympäristöä kovin hyvin. Samasta syystä en osaa autollakaan peruuttaa. Sit jäin useammin kuin kerran hissiin jumiin niitten kärryjen kanssa, ko peruutin itteni sinne. Ja se kuorma-auto!!! Hitsi se oli siisti ko siinä oli sellainen lava, jota pysty ohjailee.

Eli ihmiset. Jos muutatte niin ottakaa mut auttamaan. Oli niin kivaa.

Kossahti kivasti

2010-08-30T01:12:00.000+03:00

Ei ole pitkä aika, kun kirjoitin töiden hakemisesta. Sittemmin olinkin innoissani, että sain kohtuu hyvän duunin kohtuu helposti. Kyseessä oli siis lasten englanninkielisen iltapäiväkerhon pitämistä tuntipalkka 12-30€ lasten määrästä riippuen. Hiukan ihmettelin, että työhaastattelu oli puhelimessa ja olin toivonut, että menisin valmiisiin kerhoon pitämään, ettei minun tarvitisi lappulippusia levitellä.

Onneksi tulikin ircissä puhuttua oudosta työpaikasta. Selvisi sekä Jyväskylän, että Turun suunnalta, että kyseessä on huijaus eikä rahaa tule koskaan tulemaan. Googlauksen jälkeen selvisi sekä opetuksen kehno laatu, että työn laittomuus. Välttäkää siis tätä firmaa ja sen johdannaisia. Suojelkaa itseänne, lapsianne ja kaikkia muitakin. Laitoin MTV3:llekkin mailia, et eikö ne vois tuollaisista uuden ajan pyramidihuijauksista tehdä raporttia, jotta varovaisuus kasvaisi.

Nyt pitäisi tehdä gradua ja etsiä uusia töitä. Kalenteri täyttyy uhkaavasti. Kiitos syvällisen terapian saan ahdistuskohtauksia ja kaikkea muuta kivaa päivittäin Kovasti tuntuu siltä, etten halua tehdä töitä. Mielummin keskityn opiskeluun ja koitan lykkiä sisäistä kirjoittajaani eteenpäin.

Hiljattain heränneitä kysymyksiä

Onko haluni valkata työpaikka kunnolla pelkoa siitä etten sopeudu vai jostain sisäisestä ongelmasta kumpuavaa?
Onko se sama miksi pelkään uusia yhteisöjä ja niiden hylkimistä?
Onko vastuu minulle hyväksi? Olisiko minun pitänyt saada lapsena enemmän vastuuta?
Pitäisikö minun olettaa, että kaikki ihmiset hyväksyvät minut ja minun päätökseni vai pitäisikö minun oppia elämään sen kanssa, ettei niin tule käymään?

Näillä ajatuksilla hyvää yötä...

Toivelista

2010-07-29T00:22:00.000+03:00

Minä vihaan joulu-, synttäri- ynnä muiden lahjojen ostamista. Koska pitää väen vängällä keksiä ihmiselle sopiva lahja. Sen sijaan minusta on mukavampi ostaa kaverille lahja silloin, kun sellainen sopiva sattuu tulemaan vastaan. Esimerkiksi Jajatuk - markkinoilla sattui olemaan 2 mukia 100 bahdilla. Koska itse halusin vain Tikru - mukin niin ostin Janinalle Helinä-Keijun. Eräässä Bangkokilaisessa tavaratalossa oli paljon outoja pehmoleluja. Mm. paahtoleipiä ja kakkoja. Joista jälkimmäisen ostin ystävälleni synttärilahjaksi.

Mietimme Janinan kanssa, että olisi helpompaa, jos ihmisillä olisi lahjalista netissä, jota he päivittäisivät ja siitä voisi bongata lahjaideat. Mutta on niin epäsuomalaista pyytää mitään. Ehdinkin sanoa Janinalle, että jos minulla on kanttia laittaa blogiini ko. lista niin hänelläkin pitää olla. Niinpä teen tähän pienimuotoisen listan. Sanokaa minua sitten kamalaksi ihmiseksi, kun kerron valmiiksi mistä pidän.

Jos tuot minulle kukkia, älä tuo ruusuja. Ne ovat mielikuvituksettomia. Mieluiten kehäkukkia tai kimppuja, joissa on paljon erilaisia.
Jostain syystä rakastan Nalle Puhin Tiikeriä. Mikä tahansa siihen liittyvä kelpaa.
Kerään Ihmeneloset - lehtiä. Suomessa julkaistuista niitä, joita minulla ei ole vielä, on vaikea löytää. Tässä lista niistä, jotka minulla jo ovat.
Ostin Thomas Sabo - kopion Kiinasta. Siihen saa ostaa mulle charmeja.
Totta kai voi ostaa vaan reilusti lahjakortin.
Aterimista kerään Hackmanin Swing - sarjaa.
Kerään mattaa sinistä Arabian 24h - sarjaa. Jota ei enää valmisteta! Eli kirpparilta ja huuto.netistä vain.
Myös siniset Taika-astiat kelpaa.
Minulla Dynastia -tvsarjan kolme ensimmäistä boksia. Kausia yhteensä 9 ...
Voit viedä minut myös teelle lempikahvilaani Mansikkapaikkaan.
Suklaista mieluisia ovat Fazerin punainen ja keltainen, Maboun digestive ja appelsiinikrokantti, Fazerina ja Pandan suklaa lakusekoitus.
Keväisin mulle voi tuoda istutettavaa pihamaalle.

No niin. Vastaavatko ihmiset haasteeseen ja tekevät oman listansa?

English (and permanent) list here)

Työnhakua

2010-07-28T22:12:00.000+03:00

Minua ottaa päähän. Koitan etisiä töitä saadakseni rahaa, totta kai. Kuitenkaan en tiedä pitäisikö minun hakea hanttihommia vai nk. oikeita töitä. Mistä minä niitä löydän?

Muutenkin työhakemusten kirjoittaminen on todella rasittavaa. Ensinnäkin mietin edelleen pitäisikö minun karsia CV:stäni osa viime vuosikymmenen alun hommista pois ja pitäisikö CV:n olla alle kaksi sivua? Toisekseen lähetän hanttihommiin yleensä pelkän CV:n ja lyhyen tekstin " olen sen ja sen ikäinen ja haen tälläistä ja tälläistä työtä".

Entä hommiin, jotka minua oikeasti kiinnostavat? Niiden hakemusten lähettäminen onkin stressaavaa. Yleensä kirjoitan hakemukseen lyhyesti mitä olen oppinut aiemmista työpaikoista ja mitä haluan elämältä ja tulevalta työltä. Yritän siis valmistautua jo mahdolliseen haastatteluun. Kuitenkin erään valtionviran hakemuksen täyttö yllätti kysymyksellä: "Tunnetko olevasi rakennemuutoksen uhri?". Oletin siis työnantajan haluavan tarkistaa, että olen humanistipelle.

Minulle on tarjottu webdomainien myyntiä puhelimitse, mutta tiedän, että kyllästyisin siihen pian. Minut haluttiin myös Viking Linen - haastatteluun, mutta luulen etten pääsisi lääkärintarkastuksesta läpi. Muutenkin, jos aion saada gradun aikaiseksi, niin ehkei pitkän päivän tekeminen ole fiksua.

Millaista työtä siis haluan? En tiedä. Aika sokkoammuntaa....

Muutamia haluamani työn kriteerejä

Ei yötyötä
Tarpeeksi haastavaa, etten kyllästyisi heti
Kokopäivätyötä vain jos nk.oman alan hommaa. Gradu ja viimeiset tentitkin pitäis saada tehtyä ;)
hyvä työporukka
Tarpeeksi iso palkka. Tämä on vaikea määritellä, koska se riippuu työstä. Sanotaan, että väh. 10€/h ja kokopäivätyöstä 1500€/kk
Turussa
Freelance-kirjoittaja hommatkin kelpaa.

Olisiko paljon pyydetty saada duunia? Kiits.

100 asiaa minusta

2010-07-26T14:29:00.001+03:00

Alunperin näin aikoja sitten Norpatilla 50 tarinaa minusta. Sittemmin muuta bloggarit ovat alkanaat tehdä 100 asiaa minusta listoja. Koska olen matkija, teen samoin..

0001 Lapsena halusin naimisiin Prinssi Williamin kanssa.
0002 Muiden piirtäessä Suomen lippuja itsenäisyys päiväksi, piirsin Iso-Britannian lippuja.

0003 Teini-ikäiseni olin sata varma, että jos minulla olisi isot tissit, saisin poikaystävän.

0004 Saatuani poikaystävän lukioikäisenä, tajusin ettei tissien koolla ole väliä.
0005 Olen tajunnut, että v-aukkoiset mekot ja paidat sopivat minulle parhaiten.
0006 Isä valitti minun laahaavan jalkojani.
0007 Onko se siis syynä fiksaatiooni Huippikseen?
0007 Vai kenties se, että pidän myös ballerinojen koivista.
0008 Olen käynyt 15 maassa.Muistaakseni.
0009 Pidän eniten Kaakkois-Aasiasta, koska kulttuuri on niin erilainen.
0010 Euroopan lempparini on edelleen Espanja.

0011 Unelmani olisi kulkea Santiago de Compostellan pyhiinvaellus reitti. Pyörällä tai kävellen.
0012 Vielä kauemmin unelmani on ollut kiertää Japania junalla, mutta se olisi kallista.
0013 Yleensä matkustelussa on parasta erilaiset ruuat.
0014 Nautin suunnattomasti kun päähenkilö kuolee tai hänelle käy muuten huonosti.
0015 Tiedän kaiken Sinkkuelämään ja Huippikseen liittyvän kritiikin. Silti ne on lempisarjojani.
0016 Odotan syksyä, koska silloin maa tuoksuu ihanalta.
0017 Syksyllä useimmiten myöskään ei hitto vieköön valu hiki koko ajan.
0018 Minua verrattiin joskus Raistliniin, koska yskäni on niin kamala.
0019 Teini-ikäisenä olisinkin halunnut olla kuin Raistlin tai Daria.
0020 Paras lukemani kirja on Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo.

0021 Tää toisaalta parasta kirjaa on vaikea, valita kun niintä on niin paljon. Joten sanon sen perusteella, jota muistelen, joka herätti eniten tunteita eikä sitä voinu päästää käsistään.

0022 Karate on ollut paras liikunallinen harrastus ikinä.
0023 Mutta lääkäri kielsi sen jalkani takia.
0024 Jalkani takia en voi myöskään juosta, pomppia jne.
0025 Mieluiten harrastaisin ratsastusta, vesijumppaa ja joogaa.
0026 Mutten saa aikaiseksi, kun olen tälläinen geek.
0027 Minulla on hirveä ikävä Thaimaahan.
0028 Voisin muuten asuakin siellä joskus, jollei se olisi poliittisesti niin epävakaa ja epäoikeuden mukainen.
0029 Ehkä olen hiukan sosialisti, kun tykkään Suomen sosiaali- ja koulutussysteemistä.
0030 Ymmärrän niin Janinaa, kun hän sanoi Espanjasta asumisesta, että oli muuten ihanaa, mut Suomesta ihmiset oli pitänyt siirtää sinne.
0031 Haluan työskennellä auttaakseni ihmisiä.
0032 Mieluiten monikulttuurisuuteen tai maahanmuuttajiin liittyen.
0033 Pidän siitä vapaudesta, ettei elämäni kiinnosta kovinkaan monia ihmisiä.

0034 Kuitenkin tunnen huonoa omaatuntoa, että unohdan välillä muut.
0035 Muistanko tarpeeksi kaikkia ystäviäni ja kavereitani?
0036 Joskus unohdun omaan maailmaani. Anteeksi.
0037 Hankkiudun säännöllisesti eroon tarpeettomasta tavarasta.
0038 Silti olen oikea hamsteri.
0039 Haluaisin joskus elää muutaman viikon luostarissa tai ashramissa.
0040 Minulla on tapana haalia tekemistä.
0041 Pyrin säännöllisesti yksinkertaistamaan elämääni karsimalla haalimiani tehtäviä.
0042 Tärkeintä elämässä on olla onnellinen.
0043 Toiseksi tärkeintä on auttaa myös muita olemaan onnellisia.
0044 Ihminen, joka odottaa kaiken olevan kohdallaan, ei tule koskaan olemaan onnellinen.
0045 Onnellinen elämä syntyy pienistä onnellisista hetkistä.

0046 Olen horoskoopiltani jousimies.
0047 Jousimiehen uskotaan olevan menevä, suora ja uskalias.
0048 Kiinalaisen horoskooppini vuoden unohdan joka kerta. Se oli viime vuonna.
0049 Puhellessani niitä näitä huomaan usein paljastaneeni itsestäni enemmän kuin haluaisin.
0050 Pidättyväisempien ihmisten seurassa minua alkaa ahdistaa jossain vaiheessa.
0051 Yleensä koitan tutustua muihin avautumalla itse, mutta hämmennyn jollei se toimi.
0052 Minua pelottaa hiljaiset ihmiset.
0053 Välillä on vaikea tajuta, etteivät he pakosta pelkää äänekkyyttäni.
0054 Janoan kuulla erilaisia kokemuksia, tunteita ja mielipiteitä.
0055 Minua ärsyttävät ihmiset, joilla ei ole ikinä mitään kerrottavaa.
0056 Viimeisimmistä kohdista voi päätellä, miksi luen lukuisia blogeja ja kirjoitan omaani.
0057 Minulla on karmea yskä taas vaihteeksi.
0058 Jari, avokkini, kiusaa minua siitä että minulla on hänen mielestään välillä liian hieno maku.
0059 Mutta kun Latte on parempaa kuin normikahvi!
0060 Sitä paitsi en osaisi päättää kumpi olisi namimpi Brahen Kellarin ökyateria vai Martinsillan hodari maidolla.

0061 Olen ihan kakka ostamaan lahjoja.
0062 Ärsyttää kaikki joulut ja synttärit, kun pitää keksimällä keksiä lahjoja.
0063 Mieluiten ostaisin lahjoja vain silloin kun tietylle henkilölle sopiva sattuu näköpiiriin.
0064 Kun tulin kotiin Jari oli siivonnut ja keittiön pöydällä oli pinkki gerbera =)
0065 Gerbera on lempikukkani.
0066 Nypin ruuista aina sipulin ja paprikat.
0067 Isäkin tekee näin, joten mistähän olen oppinut?
0068 Mulla tulee ihmehimoja esim. suolakurkut, sinappi jne.
0069 Enkä siis ole noiden himojen aikaan ollut raskaana!
0070 Miksei saisi käyttäytyä oudosti ilman, että luullaan että ollaan jonkun hormonipöllyn armoilla?

0071 Kun kuulen Rammstein Du Hast- biisin, minun on pakko alkaa moshata.
0072 Seuraavana päivänä on niska kipeänä.
0073 Kun löysin SIMS -pelin, jonka äärellä voin kuluttaa kokonaisia päiviä.
0074 En halua edes tietää mitä kaikkea olisin voinut tehdä sinä aikana, kun pelasin simsiä.
0075 Musiikki tekee hetkistä musavideoita.
0076 Minulla on aina useita keskeneräisiä kirjoja.
0077 Pidän paljon vokaalilla alkavista nimistä.
0078 Ei mennä edes tähän aiheeseen...
0079 Siis häihin, taloon ja perheen perustamiseen.
0080Naisena kykenen muuttamaan mielipiteeni erittäin nopeasti.

0081 Olen listaihminen.
0082 Ennen minulla oli vihko erilaisille listoille.
0083 Nykyään käytän pääosin nettikalenteria ja sen tehtävälistaa.
0084 Rakastan kaikkia Top-listoja.
0085 Jos jossain näen pätkän Top-listaa se on pakko katsoa loppuun.
0086 Olen koittanut miettiä haluaisinko mieluiten itselleni Barneyn, Marshallin vai Tedin.
0087 Päädyin Lilyyn.
0088 Seuraavan kissan nimi on sitten varmaan Lilli.
0089 Sarjassamme miksi kissani nimi on Paju...
0090 Minusta on ihanaa ettei mieheni ole ns. normimies, joka tuijottaa urheilua ja haluaa päteä.

0091 Isältäni olen perinyt älä hättäile asenteen, mutta myös sen että huomaan reagoivani huonosti ollessani nälkäinen tai väsy.
0092 Äidiltäni olen perinyt riitelytyylin. Eli kun toinen raivoaa olen hiljaa tai koitan mukautua.
0093 En syö punaista lihaa eli possua ja nautaa.
0094 Possu haiseekin pahalle, mutta olen kyllä valmis maistamaan joskus hyvin valmistettua nautaa.
0095 Tosin punaisesta lihasta tulee nykyään maha kipeäksi =(
0096 Blogini on minulle tällä hetkellä lähinnä henkireikä arjen keskellä.
0097 Häiritseekö ihmisiä että päiväkirjani on julkinen?
0098 Lisäksi blogi linkkeineen ja videoineen on kätevä tapa pitää mediapäiväkirjaa.
0099 Jos olet jaksanut lukea tähän saakka, oliko mikään kohta kuin omasta suustasi?
0100 Kohta kirjoitan loppumietelmät vaihtoblogiini.

Alastomana netti yleisönä

2010-07-03T18:05:00.000+03:00

Taas on muiden kirjoitukset inspiroineet minua. Satakunnan kansan verkkojulkaisussa oli kirjoitusNakuna netissä, joka totesi, että kaikkien tiedot ovat loppujen lopuksi löydettävissä netissä, joten miksi olla hysteerisenä itseään piilottamassa. Digittodayn juttu Verkko paljastaa sinut antaa esimerkkejä, miten halutessaan kenestä tahansa saadaan tiedot selville ja kuinka itseään voi suojella. Mielenkiintoista ensimmäisessä jutussa on kuinka trollit, nettihäiriköt tulevat esille. Yksi parhaista jutun kommenteista oli, että miksi vanhemmat ovat hysteerisiä eivätkä anna lapsen käyttää nettiä koulussa, kun hän kuitenkin lataa herutuskuvia vapaa-ajalla. Mediakasvatus voisi olla siis sekä kodin että koulun juttu.

Olen tosiaan jo aiemmin tässä blogissa kirjoittanut asenteestani anonymiteettiin. Luettuani nuo kirjoitukset,tarkistin miten löydyn netistä. Eniten ehkä ärsyttää 2005 vuonna viimeksi päivitetty blogini, jota ei toivottavasti yhdistetä siihen mitä olen nykyään. Toisaalta onhan vuosituhannen alun blogimerkinnätkin näkyvillä edelleen.

Yksi jutun kommeteista oli hyvä.

Enkä olisi niin kauhean huolestunut mistään kännikuvista. Kyllä jokainen tietää, että nuorena on oltu kännissä, saattaisi jopa olla huolestuttavaa, jos ei olisi yhtään kännikuvaa tai edes jotain biletyskuvaa.

Eli terveellä järjellä ajateltuana kaikilla on menneisyys, eri asia miten siihen suhtautuu ja miten muut siihen suhtautuvat. Itselläni ei ole syytä peitellä menneisyyttä, mutta haluan suojella lähimmäisiäni.

Näin Cambodiassa ollessani Housen jakson joka sai minut miettimään. Siinä nainen bloggasi koko elämänsä sairasvuoteeltaan. Lääkärit lukivat hänen blogiaan selvittäessään hänen oireidensa syytä. Vaikka hän kirjoitti suhteestaan puolisoonsa, hän onnistui tekemään sen puuttumatta puolisonsa yksityisyyteen. Puoliso joutui puuttui bloggaamiseen siinä vaiheessa, kun nainen alkoi kysyä blogissaan neuvoja hoitomenetelmiään koskien lukijoiltaan. Siinä vaiheessa mies, totesi lukijoiden olevan enemmän yleisoä, jotka eivät vastaa kysymykseen naisen parasta vaan viihteellisyyttä ajatellen. Kukaan lukijoista ei siis ollut naisen ystävä IRL.

Kuinka paljon mielestäsi netissä voi jakaa itsestään ja missä mene yksityisyyden raja?

Soundtrack of my life

2010-06-19T17:34:00.000+03:00

Tänään minivanissa matkalla ostarille kuuntelin mp3:sia ja muistot tulvivat. Aloin miettiä mitkä kaikki biisit tulisivat elämäni soundtrackille ja mitä ne merkitsevät minulle. Toisaalta mua pelottaa julkaista tätä listaa, sillä pelkään, että joku ihminen vetää herneen nenää. Mutta nää on biisejä, jotka hetkessä vievät minut tiettyyn tunnelmaan ja muistoon.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Mummo lauloi tätä minulle. En muistanut koko laulua, ennen kuin se sattumalta soi soittolistallani ja aloin itkeä. Mietin sanoja ensimmäisen kerran ja siinä kerrotaan kuinka enkeli ohjaa "lasta" ettei hän vajoa synnin tielle ja kuinka tie kotiin (viittaa varmaan Jumalan huomaan, minun versiossani sisäiseen rauhaan) on kivinen ja liukas. Kaikessa epäkristillisyydessäni tulkitsen tämän sisäisen rauhan etsimiseksi.
Spice Girls: Mama. Seuraava musiikillinen muistoni menee Spaissareihin. Kehitin aikoinaan tähän biisiin koreografian ja esitin tämän äidille. Tosin muistan ettei äiti arvostanut ja hänen kasvoistaan näki ettei hän arvostanut hänen tyttärensä musikaallisia yrityksiä. Silti äiti on raksu :P
Barry White: Your my first, my last, my everything. Ystäväni Susannan kanssa fanitimme Ally MacBealia. Joten liitän kaikki Vonda Shepardin biisit silloiseen bestikseeni. Tosin valitsen silti sarjan oudon söpön miehen, Pullan, tunnarin elämäni soundtrackille.
The Foundations: Build me up, buttercup. Tähän liittyy yläaste aika, minun wannabe-hippeily, 60-luvun musiikin fanitus ja viattomat kuvitelmani ja ideologiani. Besides luulin vuosia että siinä lauletaan lesbian round kunnes pari vuotta sitten karaokessa huomasin että se on mess me around...
Embracing light and darkness. Muistan kun 2002 vuonna laulettiin Ninin kanssa tätä ja muita Magic Knight Rayearthin biisejä ja Triben tunnaria pal-jon...
Shakira: Te nesecito. Vaikka tässä lauletaan rakkaan kuolemasta, kuuntelin tätä mummon kuoleman aikoihin ja liitän sen siihen.
Working in a coal mine. Lol. Mun ekasta suhteestani ei olekkaan paljoa musiikkia, kuin yksi poltettu levy jossain. Muistan että siinä oli tää biisi, joka on tosi randomi. Kuvastaako tää ko. suhdetta?
Linkin Park: In the End. Sitten päästään minun teini-angsti vaiheeseeni, jossa kuuntelin kyseistä Linkin Park - levyä ja Evanesenceä ja istuin nurkassa synkkine ajatuksineni.
CMX: Melankolia. Tämä oli CMX:n uusin sinkku silloin kun aloin seukata Tepon kanssa ja tämän kautta tutustuin lempibändiini.
Daddy Yankee: La gasolina. Menin ravintolakouluun 2005 ja tähän liittyy muistoja siitä kun Janina ei ollut vielä Lyni - tyttö ja Sokeri oli vielä pystys. Tähän kategoriaan menee La Gasolinan lisäksi muita tyhmiä biisejä kuten My humps, Hollaback girl ja World's your oyester, jotka on pelkästään biletystä varten.
Missy Elliot: Work it. Jossain vaiheessa kehitin itsekkään suhtautumiseen ihmisiin, jossa minä olin lähinnä saavana osapuolena. Muutaman henkilön kanssa muisteltiin tätä ajan jaksoa ja he totesivat minun olleen aika kusipää. Tämä oli kuitenkin theme songini silloin.
Travis: Quicksand Biisin sanat kuvaavat hyvin suhdettani tyttöön, jonka nick netissä on Quicksand.
Lily Allen: Everything's just wonderful. Kuuntelin tätä vuoden vaihteessa 06/07 ja tämä on hyvä biisi asenteeltaan "kaikki on VITUN hyvin"
Timbaland: Way we are. Kesä 2007 minä olin töissä Naantalissa ja Teppo ajoi minua töihin. Ikkunat auki. Laulettiin tätä duettona. " I ain't got no money, I ain't got no car to take you one a date..."
David Guetta: Baby when the light. Janina oli just ostanut David Guettan Pop Life levyn, kun tulin kyläilee hänen luonaan Espanjassa. Ja tätä siis kuunneltiin.
Jenni Vartiainen: Tunnoton. Kuuntelin tätä biisiä alkutalvesta 2007 kävellessäni kotiin joistain bileistä ja ymmärsin, että ihmissuhdekokeilut ynnä muut repivät minua hajalle. Olin tunnoton.
Indica: Linnansa Vanki. Kuvaa mielestäni hyvin masennusta. Kun siihen suohon eksyy niin siihen vajoaa. BTW olen satavarma että tossa videossa on samanlainen peili kuin meillä.
Scandinavian Music Group: Minne katosi päivät. Lauloin ja kuuntelin tätä paljon silloin kun aloin huomata, että rakkaus oli katoamassa minun ja Tepon väliltä. Tämä biisi tuntuu kertovan ihmisten erilleen kasvamisesta.
Scandinavian Music Group: Mustana, Maidolla, Kylmänä, Kuumana ...juon sen miten sattuu, mitä tahansa minusta haluat sitä en ole. Kuvaa ärsytystäni sitä kohtaan, että ihmiset tekevät minusta oletuksia ja suuttuvat kun en ole sellainen kuin he kuvittelevat.
Hurriganes: I will stay. Jostain syystä mun ja Jarin suhteeseen liittyen ei ole vielä paljoa biisejä. Tämän hän kuitenkin mainitsi haluavansa joskus soittaa minulle kitaralla :)
Frank Sinatra: Fly me to the moon. Tätä kuunnellessani näen jostain syystä aina minun ja Jarin häät ja nojailu häätanssin. Paskat me mitää valssia osata.
Jenni Vartiainen: Missä muruseni on. Varsinkin nyt Thaimaassa olen kuunnellut tätä biisiä ja miettinyt Jaria ja liikkuttunut syvästi.
Black Eyed Peas: Meet me the halfway. Janina tulee minua vastaan "puoliväliin" :)

Ohhoh! 23 O_O Kuitenkin luulen, että Janinan lista on pidempi :D Kai noista biiseistä voi päätellä jotain mun elämästä. Ja siitä, että moni tulee, aukomaan päätään, että mulla on paska musamaku. Buu-huu! Tosiaan Rammsteinia ei ole yhtään, tuossa koska yksinkertaisesti siihen ei liity varsinaisesti mitään hetkeä tai tarinaa. Se on vaan loistava raivomusaa :)

Ikääntyvät sinkut

2010-06-03T18:44:00.000+03:00

Kävin katsomassa uuden Sinkkuelämää leffan. Kirjoitin ensimmäisesä leffasta postauksen englanninkieliseen blogiini (voi niitä aikoja, kun sain sitäkin kirjoitettua). Katsoin siis aikoinaan Sinkkuelämää - sarjaa innoissani. Muistan, kun sitä näytettiin kymppiuutisten jälkeen ja äiti oli järkeyttynyt siitä mitä katsoin...Omistan kaikki kirjat, leffan, jaksot ja jopa samanlaisen mekon ja vyön jollaiset Carriella on eka leffassa! Tehdessäni ravintolakoulun päättötyötä analysoin drinkkejä Sinkkuelämää - tv- sarjassa ja tein käytännön kokeenkin, illallisen, Sinkkuelämää teemalla.

Voitte siis uskoa kuinka innoissani olin ensimmäisestä Sinkkuelämää - leffasta. Päätin totta kai mennä parhaan ystäväni kanssa katsomaan leffaa. Laittauduimme näteiksi, söimme illallisen Brahen kellarissa cosmopolitanien kera ja itkimme ja nauroimme leffan läpi. Muistan vieläkin kuinka saatoin Janinaa bussipysäkille ja juttelimme siitä, kuinka Janina on niin Charlotte (varsinkin silloin kun Charlotte huusi Kiholle ravintolan edessä " I curse the day you were born!") ja minä Carrie kömpölö kirjoittaja, joka tavoittelee unelmiaan.

Menin katsomaan toisen leffan fiiliksellä: "tämä on kuitenkin pettymys, hoidetaan tämä pois alta". Odotukset eivät siis olleet kovin suuret. Mitä kerrottavaa yli nelikymppisten naisten elämässä vielä olisi, varsinkin kun heillä on jo kaikki hyvin?

Kun alkutekstit alkoivat pyöriä, alkoivat kyyneleeni valua. Sitähän se leffa sitten olikin. Vaikkei juonta tai pointtia ollut paljoa, oli ihana nähdä vanhoja ystäviä, mitä heille kuuluu. Koko Abu Dhabi ja Miranda juoni oli tekemällä tehty ja pöljä, Charlotten juonesta tiesin, että sen oli tarkoitus alunperin olla eka leffassa, joten se vei siitä särmää, mutta Carrie/Kiho kuvioon samaistuin täysin. Mitä tapahtuu Happily ever afterin jälkeen? Ei koko elämä ole säihkettä ja bileitä vaan myös sohvalla rönöttämistä ja take away ruokaa.

Se olikin leffan paras anti. Toki alussa oli super gay glamour - kohtaus, mutta oli ihanaa nähdä että hahmot ikääntyivät ja ettei heidän elämänsä ole helppoa. Charlotte, joka oli aina toivonut lapsia ja perhettä, menettää hermonsa ja menee kaappiin itkemään.

Leffasta puuttui kuitenkin viides tärkeä päähenkilö, nimittäin New York. Sitä näytetitiin hyvin vähän, vaikka tv-sarjab ja ensimmäisen leffan on sanottu olevan rakkaustarina New Yorkille. Tämä leffa oli lähinnä pävitys siitä mitä tytöille kuuluu. Vaikka niin nautinkin nähdä tyttöjä taas, olkaa kilttejä älkääkä tehkö enempää Sinkkuelämää - leffoja....antakaa neitien nauttia keski-iästään (ja loppuelämästään) rauhassa.

********

edit: Unohtui mainita, että olipa eka kerta ko leffateatterissa yleiso taputti. Oli kyl sen verran hyvä vitsi

Mitä on taide?

2010-05-18T18:16:00.000+03:00

Törmäsin hienoon videoon, joka oli vastaus johonkin blogiin, joka kyseenalaisti videopelien taiteellisuuden. Keskustelun avauksessa alettiin avamaan sitä, mikä on taidetta. Ilmeisesti lisää jaksoja on tulossa. Tosiaan hienoa, ettei videon tekijä mennyt suoraan sanomaan blogin kirjoittajan olevan väärässä. Vaan antaa pidemmän selityksen.

Tietysti voisin kopioida tähän wikipedian selityksen, mutta koska osaatte lukea sen itsekin, niin kirjoitan oman näkökulmani.

Videossa sanotaan taideteoksen kuvastavan tekijänsä maailmankuvaa. Mutta aina se ei aukea katsojalle. Mielestäni parhaat taideteoket ovat sellaisia, jotka saavat aikan jonkinlaisen reaktion ihmisessä. Aikaan kysymyksiä tai tunteita. Monet taiteen klassikoista saavat minut lähinnä tirskumaan: "hehee pallit!", mutta esimerkiksi Mona Lisa saa pohtimaan hymyn ja Munchin huuto Huudon merkitystä ja mitä on tarinan takana.

Baletti imee minut mukaansa. Se on vaan niin kaunista. Viimeksi kun näin baletti esityksen joulukuussa, leijuin vielä useamman tunnin sen jälkeen. Meduusa - trilogian kameraajot ovat jotain niin ihanaa ja Unelmien sielun messun musiikkiympäristö.

Videossa mainitaan, että toisaalta pelejä ja leffoja on myös pelkäksi viihteeksi tehtyjä. Totta kai, Tunnustan pitäväni Dude, where's my car, viihteellisessä mielessä. En pelaa Pokemonia enkä Harvest Moonia koska ne olisivat visuaalisesti tai musikaalisesti loistavia, vaan koska ne ovat minulle ajanvietettä.

Yleensä nähdessäni taidetta menen sanattomaksi. Monesti se voi olla ruokaa, jolloin kutsun sitä makunystyräorgasmiksi. Joku on saanut ruuasta aikaiseksi taidetta. Kun oli Picasso näyttelyssä muutama tauluista sai minut pohtimaan, onko Picasso itse asiassa keksinyt Barbapapan. Tauluista tuli interaktiivisia, kun sain pohtia missä menee mikin osa ruumiista.

Kuitenkaan en ripustaisi Picassoa seinälleni vaan Alphonso Muchan teoksen. Sillä ne kiteyttävät sen mikä on mielestäni kaunista. Tällä hetkellä seinällämme on pin up - tyttöjen kuvia, mutta nekin tavallaan ovat samalla lailla kauniita kuin Muchan teokset.

Miksi sitten katson enemmän tyhmiä videoita kuten ThatGuyWithGlassesia ja Chad Vaderia sen sijaan että katsoisin lähinnä suloista balettia. Koska minä en kestä sitä. Useimmiten viihdyttävä, muttei nin kaunis on usemmiten parempi kuin pelkkää kaunista. Sama asia, jos söisit lempiruokaasi joka päivä.

Taide on jotain mitä tarvitsemme pieninä annoksina silloin tällöin. Aivan niin kuin suklaankin kanssa kuuluisi menetellä.

Siitä kirjoitus mistä puute

2010-05-05T15:15:00.000+03:00

Olin aiemmin miettinyt, että uskonnosta puhuminen julkisesti olisi minulle vaikeampaa kuin seksistä. Kuitenkin kirjoitin uskonto postaukseni kuukausia sitten, mutten olen vieläkään kirjoittanut seksipostaustani. Ja tämän piti olla itsetutkiskelu blogi. Tietysti mielessäni kävi, että blogini on julkinen ja sitä lukee sukulaisenikin. Mutta toisaalta. Aivan niin kuin hyvä ystäväni sanoi julkaistessaan taiteellisen alastonkuvan itsestään julkisesti facebookissa, että mitä väliä sillä on. Jolleivat ihmiset hyväksy häntä sellaisena kuin hän on ja jos hän menettää jonkun ihmissuhteen tai työn sen takia, se ei ole hänen arvoisensa. Tällee pitäisikin elää. Jollei minua hyväksytä sellaisena kuin olen, niin olkoon.

Siis suhteeni seksiin. Lähtiessäni Thaimaahan mainitsin psykologilleni, että se huolestuttaa minua enemmän kuin kahvin tai alkoholin määrän vähentäminen, yksin selviäminen, poikaystävästä erossa olo ja uusi ympäristö. Siis se että joudun olemaan ilman seksiä pidempään kuin koskaan sitten vuoden 2004. Lähinnä sen takia, että olen aiemmin tehnyt tyhmiä juttuja seksin takia.

Minulla on käsitys, että vanhempani koittivat suojella minua. Muut saivat ala-asteen lopussa postissa seksivalistuslehden, paitsi minä. Luettuani sitä kaverini luona, päättelin että vanhempani olivat piilottaneet sen minulta. Tavallaan huvittavaa kuinka järkytynyt äitini oli, kun hänen aloittaessaan keskustelua oltuani ensimmäisen poikaystäväni kanssa jonkun aikaa, tiesinkin oletettua enemmän asioista.

Kolme asiaa ovat vaikuttaneet suhtautumiseeni seksiin: sukupuoli, porno ja polygamia. Rehellisesti sanottuna minä olin elänyt teiniksi asti ymmärtämättä, että ihmiset valitsevat (tai siis ajautuvat siihen) hetero- tai homoseksuaalisuuden. Olin koko ajan luullut, että muutkin ajattelevat kuin minä, että kaikki rakastuvat ihmiseen, eikä pikku asioilla, kuten sukupuolella oisi väliä. Ehkä minun olisi pitänyt tajuta kavereideni ihmettelevistä katseista ala-asteen lopulla, mutta viimeinen isku oli ylä-asteen lopulla, kun ensirakkauteni kertoi, ettei koskaan tulisi kiinnostumaan tytöistä.

Hengatessani lukioikäisenä Iisalmen pienessä lesboskenessä sain kuulla olevani outo, kun tykkäsin pojistakin. Tämä jätti minuun olon, että olisin outoa mihin tahansa menisin.

Mainitsin listassa pornon, koska niin moniin kohtaamaani ihmisiin porno on vaikuttanut. Joko he häpeävät myöntää sitä, joko heillä on tiukan negatiivinen suhtautuminen siihen tai sitten se on vaikuttanut heidän suhtautumiseensa seksiä kohtaan. Varsinkin nuorempana tämä aiheutti ikäviä tilanteita. Varsinkin silloin kun toinen tai kumpikaan osapuoli ei osannut puhua asiasta. Onko siitä niin vaikeaa puhua ja hyväksyä, että se on väline, jolle on aikansa ja paikkansa. Ihan niin kuin alkholiakin käytetään tiettyyn tarkoitukseen rajatuissa tilanteissa.

Muutettuani kotoa minulla oli kokeiluvaihe. Halusin toteuttaa nuoruuden unelmani ja kokeilla miltä tuntuu stripata yleisön edessä. Koska en peitellyt kokeilujani, sain osakseni kiusoittelua koulussa. Olen ymmärtänyt nyt, että se johtuu Suomen asenneilmastosta. Juttelin sveitsiläisen kaverini kanssa prostituutiosta ja hän totesi että Saksassa ja Sveitsissä, joissa prostituutio on sallittua ja kontrollointia, seksuaalirikokset ovat paljon harvinaisempia kuin muualla. Hän totesi kyseessä olevan kyseessä samanlainen kauppatilanne kuin joku olisi tarjoilijana, kokkaisi ruokaa tai hieroisi. Onhan Anna Kontulakin tehnyt väitöskirjan aiheesta, jossa hän toteaa suurimman osan prostituoiduista Suomessa olevan ammatissa omasta tahdostaan ja siitä nauttien sen sijaan että olisivat yleisen luulon mukaan uhreja.

Kymmenen vuotta sitten yläasteella minulla oli enemmän hippi-ideologia. Viisi vuotta sitten uskoin ettei yksi ihminen voi täyttää toisen kaikkia tarpeita rakkaudessa eikä seksuaalisesti. Vaikka olin pitkässä parisuhteessa, tein paljon kokeiluja ja käyttäydyin toki myös kuten mikäkin kusipää. Nyttemmin olen huomannut tietyn kaavan. Kun en saa kumppaniltani tarpeeksi huomiota, ihastun johon kuhun, joka antaa minulle huomiota. Aiemmin menin tunteen mukana ja se olis henkisesti kuluttavaa. Nyt puhun asiasta vähintäänkin kumppanini kanssa, ja tunne menee ohi.

Kun katson taaksepäin en vaihtaisi mitään kokeiluistani pois, mutta haluaisi palatakkaan siihen. Ilman kokeilujani en olisi se mikä nyt olen, enkä olisi yhtä valmis sitoutumaan mieheeni nyt. Minusta tuntuu etten saisi enää mitään uutta kokeilemalla. Sen sijaan saatan kärsiä panetuksesta ja odottaa päivää, kun palaan Suomeen.

Jaa oliko tässä tarinassa opetus? Parhaat seksineuvoni ovat puhu, kokeilu jos siltä tuntuu ja rakasta.

Munkin opetus

2010-04-28T18:53:00.000+03:00

Tänään oli Inner Peace -kerho. Thaimaalainen munkki kertoi opetuksia ja meille käännettiin ne. Lopuksi meditoimme. Me, jotka emme ymmärrä thaita, kuuntelimme meditointiohjeet mp3-soittmella.

Munkin opetuksista jäi mieleen tarina:

Mies tapasi viisaan miehen. Viisas mies kehotti miestä opiskelemaan historiaa, koska kun tuntee historian, ymmärtää nykyisyytäkin. Seuraavalla kerralla mies oli tyytyväinen, sillä hän oli opiskellut historiaa. Kuitenkin viisas mies kehotti opiskelemaan maantiedettä, koska jollei osaa paikkoja on aina eksyksissä. Seuraavalla kerralla tavatessaan mies puhkui intoa: nyt hän tietää yhtä sun toista! Ei ei ei. Kai sinä olet opiskellut filosofiaa, sillä siten vain ymmärrät maailmaa ja elämää. Mies tuskastui. Mitä viisas mies ei osaa? Viisas mies totesi ettei hän osaa uida. Hyvä, totesi mies, sillä tulva on tulossa.

Mikä on tarinan opetus?

Minä ajattelin ensin, että se olisi: teoreettisten asioitten oppiminen on tärkeää valaistumisen kannalta, mutta käytännön asiat selviytymisen. Munkki kuitenkin totesi, että opimme eläksemme emmekä elä oppiaksemme. Niin yksinkertaista se on. Elämistä ei pidä unohtaa!

Löysin avarasta interwebistä tälläistä. Symptoms of inner peace:

A tendency to think and act spontaneously rather than on fears based on past experiences.
An unmistakable ability to enjoy each moment.
A loss of interest in judging other people.
A loss of interest in judging self.
A loss of interest in interpreting the actions of others.
A loss of interest in conflict.
A loss of ability to worry (this is a very serious symptom).
Frequent overwhelming episodes of appreciation.
Contented feelings of connectedness with others and nature.
Frequent attacks of smiling.
An increasing tendency to let things happen rather than make them happen.
An increased susceptibility to the love extended by others as well as the uncontrollable urge to extend it.

Tähän siis pyritään ;)

Vesi on elementtini

2010-04-26T17:48:00.000+03:00

Minulla on ollut ihmeellisen hyvä olla viime aikoina, muutamista ketutuskohtauksista huolimatta. Minut on ryöstetty ja pyöräni on mennyt rikki.

Kelluin eilen illalla altaassa, katselin tähtiä. Veden ympäröimänä tähtitaivas kattonani tunsin yhtenäisyyttä universumiin ja kaikkeen. Ikäväni Jaria kohtaan helpotti, kun mietin kliseisiä juttuja, kuten kuinka sama kuu, tähdet ja taivas on hänenkin päällään. Tosin siellä ei vielä samaan aikaan ole pimeää. Näin Jenni Vartiaista lainatakseni:

Tyyni oli eilen yö mut kohta kuitenkin Tuuli henkäisi ja tuntee sain Joku liikkui lähelläni koski poskeain Tutun käden tunsin ihollain  Enkä enää epäillyt vaan tiesin, että voin Niin kuin pieni lapsi nukahtaa Ilma jota hengitämme samaa ilmaa on Ja jalkojemme alla sama maa

Meneillään on nyt projekti, jossa katson leffoja sekä uusia, että IMDB:n ja the Timesin listojen mukaan. Hiukan itseäni sivistäneekseni siis.

Comfort zone

2010-04-17T16:14:00.000+03:00

Huomaan muistuttavani yha enemman aitiani. Kaikkein karmeimmaimmalta se tuntuu silloin, kun isa toteaa sen. Kerran kampaajan saatua valmiiksi minut muutamia vuosia sitten, huomasin hanen tehneen saman varisen tukan mita aitilla on. Pahin oli viela edessa: molemmat olimme ostaneet samanlaiset Marimekon mansikka paidat. Tosin ulkonaoltani olen kuulema isani nakoinen (vaikka isa on varoitellut poikaystaviani kaskien katsoa aitiani, jotta he nakisivat tulevaisuuteni).

Taittelen setelit lompakkoon. Huuhtelen rintsikat ja laitan ne kuivumaan. Vaihdan kotihousuihin. Kaytan innoissani kasidesia ulkomailla. Tuossa muutamia mainitakseni.

Toisaalta mielestani tama liittyy samaan turvallisten asioiden listaan kuin Huippis: on ihana nahda jatkuvuus niin vanhemmissaan kuin omissa lapsissaan. Elamani turvallisuus jarkkyi pahan kerran muutama vuosi sitten, kun aiti kompastui ja hanen paastaan tuli verta. En ollut varmaan nahnyt aitista tulevan verta ikina ennen sita. Vanhemmat on niita jotka on AINA ja niiden kuolevaisuus on jarkytys. ainakin mulle.

Taalla Bangkokissa ollessani alan ymmartaa Suomeen muuttaneita thaimaalaisia. Ruokakaupassa on kaikki outoa. Olen kahtena paivana perakkain syonyt KFC:lla ranskalaisia, koska ne ovat tuttuja ja turvallisia. Kauppareissut ovat kauheita, silla mistaan ei tieda mita voi syoda ja mita ne ovat. Nainpa tanaan kokonaisen paistetun rotankin. Siina missa Suomessa vihasin perunaa, on taalla se minulle lohturuokaa. Kun kaikki muu ymparilla on outoa, sentaan KFC on joka maassa samanlainen. Paitsi Suomessahan sita ei ole :_:

Soin eilen loput Suomen suklaat. Voi reissumies, voi Fazerina!

Tunnelmia lähtiessä

2010-04-11T01:03:00.000+03:00

Hiukan tunnelmia Turusta lähtiessä. Tässä on viime viikolla otettu kuva teatterisillalta kirkolle päin. Kuten sanottu: teatterisillan kukat kestävät paremmin pakkasta kuin myllysilta.

Tänään juhlistimme 85 vuotiasta Turun Yliopiston Savo-Karjalaista osakuntaa. Kivasti kulttuuribussi vei meidät Liedon Vanhaanlinnaan juhlimaan.

Entinen osakunnan emäntä löysi jonkinmoisen vasikan. BTW sain harraste kunniamerkin \o/

Tälläinen ainakin jää minua odottamaan kotiinpaluutani...

Achtung!

2010-04-08T01:56:00.000+03:00

Minun vaihtokokemuksistani erikseen blogi --> Tuhansien Hymyjen vaihto

Isä kuvasi hienosti vaihtokokemustani "Marin henkilökohtainen talvisota", koska molemmat reissut kestävät sata päivää. :) Hitaasti mulle alkaa valjeta, että mä ihan oikeasti olen menossa ja pian olen jo siellä!!

Kasvattavaa tulee olemaan ainakin siltä kannalta, että siellä puhutellaan opettajia "sir" ja "ma´am", joudun puhuu koko ajan vierasta kieltä (=väsyttää) ja asumaan itsemurhayksiössä jonkun kanssa :S Niin ja koulupuku....

Hienosti aion erottaa elämänparannus- ja vaihtokokemukset :D

Tuokiokuvia Tukholmasta

2010-04-07T23:46:00.000+03:00

Viime viikolla kävin ex tempore Tukholmassa, kun lahjakortti piti käyttää. Tässä hiukan tuokiokuvia matkalta.

Iltalaivalla teki mieli jotain pientä syötävää, joten menimme tapas baariin. Kympillä sai 16cl punaviiniä ja kolme tapasta. Valitsin lohitapaksen, mozzarellatomaattisalaattia ja juustokakkua. Oli ihanaa nautiskella hyvän ystävän kanssa hyvää ruokaa ja juomaa, puhua kaikesta maan ja taivaan välillä... puhumisen kääntöpuolena kauhea väsytys aamulla..

Viking Linen satamasta ei ole pitkä matka vanhaan kaupunkiin, joten menimme sinne taivastelemaan. Minä rakastan vanhan kaupungin arkkitehtuuria ja siellä saa kuvattua minun fiksaatiotani... geometrisia muotoja ja portaita...

"Hei, kato tissit!"

"Mari, se on taidetta..."

Huvittavinta oli, että kun ystäväni oli koko päivän kettuillut minulle huonosta huumorista ja ruotsi-homo-vitseistä, näimme todella tantta-transvestiitin O_o

Aamiaista söimme Espresso Housessa, SF-bokhandelsenia vastapäätä vanhassa kaupungissa. Klassiska frukost maksoi vain 42 kruunua ja siihen kuului iso latte, skonssi, juustoa, leivtettä ja tuoretta appelsiinimehua. Omnomnom! Olin hämmentynyt baristan kohteliaisuudesta. Aina hänen kysyessään tarkennuksiaan tilaukseeni hän kommentoi sitä. esim:

"Liten eller stor latte?"

"Stor naturlightvis."

"Vad trevligt"

Olin aiemmin lukenut Hesarista muotisanasta tjaba, jossa yhdistyy tjenare ja joku maahanmuuttajien tervehdys. Tämä barista käytti sitä ja usein...

Tietenkin matkatessamme keskustaan meidän oli mentävä linnan kautta. Katselimme kun vahtien tarkasttusta tehtiin, tarkastelimme tykkejä ja ihmettelimme vatijoiden haukottelua ja aseita.

Lähdimme eksymään kohti museoita, joissa meillä oli tarkoituksenamme käydä. Matkan varrella kävin turisti-infossa kysymässä Arlandan bussin aikatauluja. Olipa hyvää palvelua! Hinnat ja aikataulut tuli selväksi ja karttaan piirrettiin minulle reitti :)

Ensimmäinen museomme oli Etnografiska museet, joka oli muuten ilmainen! Pysyvä näytttely esitteli ruotsalaisia atropologeja ja yläkerran vaihtuva näyttely keskittyi intiaaneihin. Näyttelyt olivat laajoja esineistöineen, muttei kaikkiin esineisiin ollut englanninkielistä tekstiä ruotsin kaveriksi. Suosittelen silti lämpimästi, vaikka onkin kävelymatkan päässä.

Etnografiska museetia vastapäätä oli tekniska museet, jota myös suosittelen kaikille. Pääsymaksu oli 40kruunua eli noin 4 euroa. Tosin kaksi 24v lasta huomasivat, että lapsille suunnatut osiot olivat paljon jännempiä kuin aikuisille.. Tanssimatto ja kaikki pyörimiseen liittyvä olivat hittejä. Ai niin Pacman- ja space invaders-pelitkin olivat näytteenä vanhoista peleistä. Oi, nostalgiaa...

Lounasta söimme varsin myöhään, kolmen jälkeen, TGI Friday'sissa. Ystäväni viittasi siihen, että oli kuullut sitä kehuttavan, minä muistin, että se mainitttiin Sinkkuelämää-tvsarjassa. Palvelu oli loistavaa ja hintataso oli OK, mutta oli pettynyt ruokavammaisten valikoimaan. Ystäväni söi kokolihahampurilaisen, kun minulle, joka ei syö punaista lihaa ei ollut hampurilaisissa vaihtoehtoja. Ranskalaiset maistuivat mäkkärin ranskalaisilta (yök). Tarjoilijoilla oli kyllä hienot laitteet, joilla he saivat bongattua tilauksen pöydän vieressä. Eipä tarvii tapella kassakoneesta, kun se kulkee mukana.

Kolmantena museona oli vuorossa östasiaska museet, jonne pääsymaksu oli 60kruunua. Alunperin odotin, että museo olisi esitellyt laajemmin kaikkea itäaasialaista kulttuuria. Sen sijaan museossa olikin vaihtuva näyttely johonkin itä-aasian alueeseen keskittyen. Tällä kertaa vuorossa oli Kiina, joten näimme paljon Kiinalaista astiastoa ja opimme kiinalaisesta arkeologiasta. Ohessa kuva, joka likutti minua eniten museossa. Tiikereiden sukupuutto :(

Palasimme vanhaan kaupunkiin, koska tarkoituksenamme oli tietysti raidata SF-bokhandelsen ennen kuin se menisi kiinni. Ko. kauppa on pakko pysähdys Tukholmassa, jos vähääkään innostaa kauppa täynnä Scifi- fantasia-, manga-, anime-, warhammer- ja lautapelitavara... Puoliskolle vein tuliaiseksi sieltä hankitun t-paidan ja itselleni ostin neljä DVD:tä.

Suuri pettymys oli, kun aamulla olin nähnyt kaupan ikkunassa Three Wolf Moon - paidan. Myöhemmin totesimme, ettei kauppa ollutkaan auki vaan ilmeisesti se olisi auki vain sesonkina... Miten elämäni olisikaan parantunut tuon paidan myötä!

Lopuksi muutamia kuolauksia näyteikkunoista:

Spooning - spuunaus?

2010-03-29T18:21:00.000+03:00

Laitoin tuon kuvan siksi, koska se muistuttaa minusta kun yritän saada puoliskoani halimaan. Toki myös koska opiskelijahuoneessa tänään puhuttiin spuunaamisesta. Se oli siis spooning, josta vielä kuva tässä. Kyse on siis halimisesta ei sen kummemasta ;D Tyttö kysyi, onko heterosuhteessa mies ainaa spuunaaja, kuten hän on kuullut, eli siis haliva osapuoli ja nainen sisäpuolella selkä miestä vasten. Minä hämmennyin. Ei tullut mieleenikään, että asia olisi "normaalisti" noin päin. He alkoivat analysoida asiaa siltä kannalta, että mies on isompi ja naisella on tarve tuntea olonsa turvalliseksi.

Heti kotona minun oli pakko kokeilla. Kyllä itse menin luontavasti spuunaajan positioon. Puolisko tosin totesi, että toisin päin on hänen mielestään mukavampi. Asentoihin voi vaikuttaa selkien pituus ja muutenkin ruhojen koko, mutta myös se kummalle on tarve sillä hetkellä tuottaa turvallisuuden tunnetta. Mietin myös, että moni mies saattaisi tuntea miehuutensa olevan uhattuna, jos nainen useinkin asettuu spuunaajan positioon.

Koska kysymys asetettiin "Miten heterosuhteissa...", aloin eittämättä miettiä, kuinka homo- ja lesbosuhteissa asia tehdään. Muistaakseni olen itse ollut spuunaaja naisen kanssa, mutta liittyykö tämä ajatukseen feminiinisyys/maskuliinisuus - roolituksesta, vai onko se vain tapauskohtaista? Olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä tästä.

Naisen kanssa - kirjassa taidettiin joskus käsitellä myös sitä, minne laitetaan kädet, kun halitaan sängyssä, niin etteivät ne puudu. Tämäkin on yksi ongelma. Onko pakko siis antaa käsien vaellella, jottei ne puudu?

Kiitos vaan tästä... nyt minua vaivaavat tälläiset oudot kysymykset.

Mainoskatko!!! part.due

2010-03-29T17:51:00.000+03:00

Netissähän on monia tapoja tappaa aikaa youtuben, facebookin ja kaikkien turhien pelien lisäksi. Viime kesänä löysin pointshopin, palvelun, jonka avulla kerätään pisteitä mainoksia katsomalla ja luovuttamalla tietojaa roskaposrtia varten. Minulla on luotettava thunderbird - sähköpostiohjelmana filtteri, ja heitän muutenkin kaikki roskapostit ihan eri osoitteeseen. Enkä voi voittaa, ettei ajan tuhlaamisestani olisi ollut täysin hyödytöntä, sillä olenhan saanut Pointshopin kautta muutaman elokuvan sekä Dynastia boksi aivan ilmaiseksi. Olen jonkin verran julkaissutkin kuvia voittamistani palkinnoista, jotta ihmiset tajuaisivat, että ajan tuhlaaminen ei ole iha turhaa :F

Nyt kun pointshop tuntuu antaneen minulle kaiken annettavan, kokeilen ohessa uutta palvelua, izipointsia. Näitähän minun blogin alaosan bannerit mainostavat, koska kun muut liittyvät bannerieni ja linkkieni kautta, saan pisteitä ja hankittua lisää haluamaani kamaa ilmaiseksi.

Tietysti, joku itkee ettei tämä ole ilmaista, kun pisteitä voi onkia myös ostoksia tekemällä ja osallistumalla maksullisiin kännykkäkilpailuihin. Mutta kuka pakottaa niihin osallistumaan? Ja samoin, jos aikoo ostaa kirjoja Bookplussasta tai vaatteita Nelly.comista, niin miksei saman tien mene linkin kautta, joka antaa pisteitä sen mukaan paljollako on ostanut.

Jos vielä kyselette, niin heitän törkeästi FAQ:sta kopioitua:

Kuinka kaikki toimii?

Rekisteröidy jäseneksi, sataprosenttisesti ilmaista!
Kerää pisteitä klikkaamalla ilmoitusyhteistyökumppaneidemme mainos- tai tarjouslinkkejä ja seuraa ohjeita. Linkit löytyvät päävalikon ?Pisteet? alta.
Kun olet saanut kasaan tarpeeksi pisteitä voit kirjautua sisään ja vaihtaa pisteesi joihinkin palkinnoistamme.

Kuinka poistan rekisteröintini?

Lähetä sähköpostia osoitteeseen info.fi@izipoints.com ja kerro käyttäjänimesi ja sähköpostisi niin poistamme tietosi järjestelmästämme.

Kuinka monta pistettä tarvitaan eri palkintoihin?

Leffalippu 400 pistettä
Lahjakortti valintasi kauppaan á 10 EUR 400 pistettä
Unibet-pelirahaa á 20 EUR 600 pistettä

Saat 50 pistettä heti rekisteröityessäsi. Nämä 50 pistettä ovat tervetuliaislahja jonka annamme sinulle esimausta siitä kuinka helppoa pisteiden kasaaminen on. Rekisteröidy nyt, ja tienaa 50 pistettä heti! Jos jo jäsenenä oleva kaverisi värvää sinut saat 75 pistettä.

Itse kerään pisteitä Marimekon lahjakorttiin. Ja tästä blogikirjoituksestakin voi voittaa lahjakortin Nelly.Comiin ;) Liittykääs kiltisti mun kautta, niin voin voittaa läppärin. Koska olen tyytyväinen omaani, niin lahjoitan sen kuitenkin eteenpäin :F

Mitä ANTM on minulle opettanut?

2010-03-20T01:59:00.000+02:00

Olen saanut kuulla paljon kommenttia, siitä että lempiohjelmani on Huippumalli haussa. Mitä vikaa siinä on? Hyvää viihdettä. Turvallisuutta, kun tietää jaksojen ja kausien rakenteen. Kauniita tyttöjä, luovia kuvauksia. Minulle nauretaan, kun pidän rakasta ystäväni Wall Martista löytämää America's next top model - paitaa. Ohessa kerron muutamia juttuja, joita Tyra yrittää opettaa sarjansa kautta.

Nöyryys Kymppikaudella Alison tippui, koska luuli osaavansa jo kaiken oltuaan muutamissa kuvauksissa ennen sarjaa. Kun hän ei osannut sanoa kiitos ja nörtyä, hän tippui.

Naiseus Yksitoista kaudella monet tytöt eivät meinaa hyväksyä transsukupuolisen Isiksen mukana oloa. Elämässä ei selviä ilman, että hyväksyy erilaisuutta. Muotiala on täynnä homoseksuaaleja. Jo sen hyväksyminen on ollut tiukkaa joillekkin kilpailijoista. Kuitenkin naiseus on paljon, enemmän kuin mitä media antaa ilmi. Isis tuntee itsensä varmasti enemmän naiseksi kuin moni muu.
Kriitikki Jokainen saa osakseen kritiikkiä elämänsä aikana. Jotkut ottavat sen vastaan nöyrästi miettien samalla miten suoriutua elämästään ja työstään paremmin, kun taas osa alkaa inttää vastaan tai keksimään tekosyitä.
Koko Sarjassa on ollut useampaankin otteeseen muutama Plus koon malli mukana. Osa ei kestä painetta, kun ympärillä pyörii laihoja tyttöjä, osa ei osaa käyttää kokoaan hyväksi kuvauksissa. Kymppikauden Whitney ei lotkauta korvaansa, vaikka muut puhuvat avoimesti hänen takamuksensa koosta ja ottaa kaiken irti siitä. Tyrakin käski työntää pyllyä esiin kuvissa, kun sitä kerran on.
Etnisyys Sarjassa on paljon eri etnisten ryhmien edustajia. Kakkoskaudella April, amerikkalaisen ja japanilaisen tytär, tunnusti tuntevansa itsensä enemmän "valkoiseksi" kuin japanilaiseksi. Kuvissa näkyi, että hän häpeili etnistä ulkomuotoaan. Tyra pyysi häntä hyväksymään japanilaisuuden itsessään ja käyttämään sitä voimavarana.
Kantaaottavuus Sarjassa on otettu kuvauksissa kantaa mm. tupakoimiseen, äänestämiseen, kodittomuuteen ja kierrättämiseen. Tärkeää on että jokaisella on mielipide kerrottavana. Vähintäänkin puolesta, vastaan tai miettivä.
Kunnioitus Mieleeni on jäänyt, kun Yaya sylkäisi kolmoskaudella japanilaisen ruuan, joka oli epäkunnioittavaa. Se maksoi hänelle voiton. Muiden ihmisten kunnioituksen tärkeys on tullut selväksi.
Tilannetaju Kun Caridee seiskakaudella sanoi kuvaaja Nigel Barkerille kuvaustarvikkeina olleesta kepistä "Tämä tuli varmaan takamuksestasi", hän ylitti rajan. Hän melkein tippui käyttäessään huumoria väärässä kohtaa. Pitää osata aistia tuntosarvilla, ketkä kestävät ja ketkä ei.
Intohimo Kun teet jotain, sinulla on oltava intohimoa siihen. Minä toivon totisesti, että saan elämässäni tehdä työtä, johon minulla on intohimoa. Tyra sanoo etsivänsä tyttöä, joka "elää ja hengittää muotia". Kun karsintaa tulee tyttö, joka ei osaa nimetä suunnittelijoita, eikä merkkejä, eikä malleja, ollaan hakoteillä. Eräs karsinnan tytöistä oli valmistunut Harvardista, eikä osannut nimetä englannin kirjallisuuden sankarittaria, vaikka kirjallisuus oli ollut hänen pääaineensa.
Outside the box Kokeilemalla uutta valokuvissa, ja elämässä yleensäkin oppii uutta ja ylittää itsensä.

Hei, varoitan vielä niitä, jotka katsovat alla olevia linkkejä. Hienoja kuvia, mutta spoilereitakin...

Parhaat 25 kuvaa

10 karmeinta kuvaa

Parhaat kuvaukset

Karmeimmat kuvaukset (miksi täällä on muutama lempparini??)

Miss J puhuu laihoista tytöistä

Mikä tekee ystävyyden?

2010-03-20T01:04:00.000+02:00

Olen viime aikoina miettinyt millaisia ystäviä ihmisillä on? Itse en pidä tyttökirjojen määritelmistä: "kulkivat käsikynkkää jne...". Toisekseen miksi ihmiset useimmiten osaavat kertovat konkreettisesti mitä haluavat parisuhteelta, mutteivat mitä ystävältä?`Parisuhteesta voi erota vain toteamalla, ettei hän ollut se oikea, kun taas ystävyyden lopettaminen on konstikkaampaa, eikä palaaminen ole niin helppoa, jos vanha suola alkaa janottaa.

Minulla on tullut ero ystävän kanssa kahdesti elämässä. Yläasteen alussa minulla oli paita/peppu - suhde erääseen tyttöön. Minua alkoi kuitenkin vähitellen ahdistaa ja kerroin hänelle, etten pysty sellaiseen ystävyyteen. KAIKKI piti jakaa: joka päivä olla yhdessä ja soitella vielä toisilleen. Kun oltiin yötä niin luettiin toistemme päiväkirjoja. Halusin kertoa että minulla on muitakin ystäviä ja haluan myös olla välillä yksin. Hänelle ei riittänyt, se etten halunnut olla paita/peppu. Joten hän hankki uuden bestiksen, jonka kanssa hengasi. He menivät yhdessä amikseen ja minä lukioon. Toisaalta kyllä haluaisin tietää mitä hänelle kuuluu.

Seuraavan asian kanssa kamppailen todella paljon ja saan edelleen unettomia öitä. Kun on tuntenut, jonkun 18 vuotta, tuntee samanlaista halua taistella ystävyyden puolesta kuin aviopari, joka on toistensa kanssa onnettomassa liitossa vain lasten kanssa. Oireiluni alkoi jo viime vuoden helmikuussa ja jatkui joka kerta, kun olimme tekemisissä. Kun syksyllä kerroin, että minua ahdistaa tavata lukioaikaista kaveripiiriäni, sain osakseni sekä ymmärrystä että jotain muutakin. Päällisin puolin, kun kerroin tunteestani, että minun elämäntapaani ja ajatuksiani ei arvosteta ja ahdistun tapaamisista, kuulin vakuuttelusta kaiken olevan ok. Mutta peruttuani muutaman tapaamisin aloin saada vihaista kommenttia. Minulle on OK, jos joitain ihmisiä näkee vain muutaman kerran vuodessa tai harvemmin, mutta jos yhteydenpito on pelkkää negatiivista kommenttia, alkaa ahdistaa. Vuoden vaihteessa huomasin etten ollut voinut tavata ihmisiä, joiden piti olla parhaita ystäviäni ilman alkoholin antamaa voimaa ja morkkista. Purin oloani monille ihmisille ja he koittivat kertoa minulle, että jos ystävyys on ahdistavaa niin kannattaa pitää taukoa.

Muutamia viikkoja sitten eräs ystävistäni lähetti viestin, koska hän oli loukkaantunut tästä kirjoituksesta. Oli pakko tarkistaa useammalta muultakin, eivätkä he olleet huomanneet siinä loukkaavaa. Olin koittanut tekstissäni pyydellä anteeksi ahdistuksestani johtuvaa torjuvuutta ja epäystävällisyyttä. Lisäksi hän uskoi kolmannen käden tietoa minu puheistani ennemmin kuin omiani. Uskaltauduin vihdoin kysymään negatiivisuudesta yrittäen olla samalla diplomaattinen. Vastaukseksi sain viestin, jossa hän kertoi lopettavansa ystävyytemme. Huvittavaahan tässä on, että tässä kävi juuri se mitä pelkäsin: ahdistun ihmisten tapaamisesta juuri, koska pelkään heidän torjuntaansa. Ja kun otin pelkoni esiin, tulin torjutuksi.

Mikä tässä on pahinta, on se että tunnen huonoa omaatuntoa, siitä että minulle kävi näin. Näen painajaisia, joissa joku ystävistäni kertoo muille valheita minusta ja muut uskovat. Tai että joku yrittää ilkeyttään tuhota elämääni. Eräässä unessani minulla oli vauva, joka kuoli ja minulle tultiin huutamaan: "Pitihän se arvata, ettet osaa mitään!!"

Kysyin oraakkeli Googlelta minua askarruttaneista asioista: Mikä erottaa parisuhteen ja ystävyyden?, millaista suhdetta ihmiset kutsuvat ystävyydeksi? ja kuinka erota ystävästä...

Aloin miettiä mikä tekee ystävyyssuhteistani niin kullanarvoisia. Tässä muutamia parhaita paloja:

Ystävät ei laske mitä saataviaan. Toiselle annetaan, kun on tarve ja toinen antaa vastavuoroisesti jossain vaiheessa. Rehellinen luottamus siihen, että näin käy. Esimerkiksi puolisoni ihmettelee, kun annan rasioissa aina ruokaa ystävilleni. Totean että miksen antaisi. Sitä jäisi kuitenkin yli ja haluan heidänkin saavan herkkuja.
Kun erosin pitkästä parisuhteesta muutama vuosi sitten minun ei tarvinnut esittää mitään. Sain itkeä. Heti kun eräs ystäväni kuuli siitä, hän tuli luokseni suklaan ja jäätelön kanssa.
Ystäväni muutti pois. Hänen toinen ystävänsä otti sen henkilökohtaisena ongelmana, mutta minä tiesin hänen toteuttavansa unelmaansa. Ihanaa seurata, kun hän pääsee askel askeleelta lähemmäs.
Eräs ystäväni on useammin kuin kerran auttanut minut kotiin, kun en ole oikein osannut arvioida alkoholin määrää.
Muutakin puhuttavaa kuin menneiden muistelu.
Kuunteleminen on tärkeää, mutta hyvä ystävä ymmärtää milloin toinen ei enää jaksa kuunnella. Kaikkea ei tarvitse jaksaa kantaa. Tarvittaessa ystävä ohjaa ammattilaisen luo puhumaan.

*Huh* Nuo tuli nyt eka mieleen. Toivottavasti ei ollut liian sekavaa tai loukannut ketään... Sain ainakin selvennettyä ajatuksiani.

Ai niin. Ja mikä erottaa parisuhteen ystävyydestä? Monen ystävän kanssa voi olla läheinen, muttei heidän kanssaan kestä asua. Yksi parisuhteen kriteereistä on, että hänen kanssaan kestää asua. Toinen on tosiaan se, että tähän mennessä olen pystynyt, joka päivä hyvin mielin sanomaan: "Minä rakastan sinua. Selviämme yhdessä kaikesta, kun yritämme."

Mutta kumpikaan. Ei ystävät eikä parisuhde mene toisen edelle. Eikä kumpikaan saa vaatia minua luopumaan henkilökohtaisista unelmistani, arvoistani ja niistä asioista, jotka tekevät minusta minut.

Mainoskatko!!!

2010-03-17T16:36:00.000+02:00

Mä olen ylpeä, että tunnen taitavan muotisuunnittelijan/ompelijan. Pursusin innoissani, kun kaverini mainittiin Emmin muotiblogissakin. Sannan blogissa on hänen hienoja ompeluksiaan ja hänen Sanna Von Steam aloittelee toimintaansa. Vastatkaa toki hänen opinnäytetyökyselyynsä \o/

Ja onhan minullekkin tehty aikanaan Sannan toimesta hieno luomus. Alunperin tää teetettiin 2005 kaverin häihin. Noh, tuosta viime vuoden SHO:n vuosijuhla kuvasta tuskin näkee yksityiskohtia.Siinä hameen mustassa raidassa on hämähäkkei. Yläosa oli alunperin olkaimeton, mutta äiti järkyttyneenä ompeli siihen silikoniolkaimet..

Ärsytyksen purkua

2010-03-17T01:41:00.000+02:00

Minua ärsyttää oma kyynisyyteni. Viime aikoina tekee mieli purra ihmisten päät irti. En väitä, että olisin yhtään sen parempi: tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että muut ihmiset ärsyttävät minua niin paljon. Ja totta kai: pata kattila soimaan: kuinka monta kertaa olenkaan kuullut etten miehen mielestä ajattele tarpeeksi loogisesti, vaan liikaa tunteilla.

Mietin miten voin tehdä unelmatyötäni, syrjäytyneiden thainaisten auttamista, jos empatiakykyni on näin paljon alentunut. Itken kyllä ja pahoitan mieleni lukiessani artikkeleita pedofiliasta yms. tai katsoessa TV:tä tai leffoja. Aiemmin tunsin tuskaa, kun en voinut "pelastaa" kavereitani tai ratkaista heidän ongelmiaan. Varmaankin sen takia etäännytän asiat ja tarkastelen niitä kylmästi. Kun he haluaisivat empatiaa, tarjoan kylmästi ratkaisuja. Tänään viimeksi tunsin huonoa omaatuntoa, kun turhauduin ollessani niin ärsyyntynyt, kun ratkaisumallejani ei otettu vastaan.

Kun olen miettinyt millaisia en haluaisi ikinä lapsieni olevan, olisi se ettei heillä ole minkäänlaisia intohimoja tai unelmia. Ne selkenevät toki ajan myötä. Ottaa päähän, kun ihmiset eivät halua tehdä töitä unelmiensa eteen. Ei lottovoittoa saa lottoamatta, ei unelmien prinssi tule ovelta hakemaan eikä unelmien työpaikkaa saa ilman kokemusta ja koulutusta eikä varsinkaan, jollei tee itseään tykö.

Minua ottaa päähän, kun ihmiset avaavat suunsa ja näyttävät kuinka tyhmiä ovat. Ero on siinä, kun he luulevat olevansa oikeassa verrattuna siihen, "anteeksi olen tyhmä, voitteko selventää asiaa" tai "voimmeko keskustella asiasta". Mutta jos ihminen ei ole osannut hakea tietoa itse tai ei ole suhtautunut siihen kriittisesti ja esittää sen mielestään absoluuttisena.

Kyllästyttää kuunnella "Miehet on sikoja" - juttuja. Hyvä luoja miehetkin ovat ihmisiä. Miehet eivät lue ajatuksia. "Miksei mies tuo kukkia/muistanut ystävänpäivänä?" Kerroitko että haluat kukkia tai odotit muistamista? Astun kuitenkin jonkun varpaille, kun totean etten voi ymmärtää miksei naiset ja miehet muka voi olla ystäviä ilman seksuaalisuutta tai romanttisia ajatuksia ja miksi miehen pitäisi peitellä seksuaalisuuttaan parisuhteessa? Molempiin liittyy vahvasti se, että kumppani haluaa pitää kontrollissa toista. Omasta mielestäni toisen erilaisuutta pitäisi hyväksyä joustavasti molemmin puolin. Jos pettymyksiä tulee, niin aina voi ajatella ansaitsevansa parempaa ja jatkaa elämää.

Kaiken sen ärsytyksen jälkeen, mitä olette saaneet luettuani kirjoitukseni, pyydän: katsokaa asioita useammalta kannalta. Esimerkiksi lukiessani uutisointia Beckhamin Suomeen tulosta koen lähinnä sääliä häntä kohtaan. Onko tuollainen elämää? Samoin muistelen nuoruuttani, kun roikuin ihastuksissani tai tein kärpäsestä härkäsen, säälin niitä parkoja, jotka ovat joutuneet uhreikseni.

Anteeksi ja hyvää yötä.

Toiveesta: Reseptejä

2010-03-14T02:27:00.000+02:00

Ihmiset toivoivat reseptejä niistä herkuista, joita olin tehnyt torstaina pidettyihin SKO:n myyjäisiin. Joten tässäpä tulee. Ensimmäisestä kiitä Myyrää :) Korvasin raparperin mustaherukalla, kun niitä oli pakastimessa.

Maisemakahvilan raparperipiirakka

(noin 20 palaa)
(valmistusaika noin 1 tunti 20 minuuttia)

Muruseos:
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
250g voisulaa

Pohjataikina:
noin 2/3 muruseoksesta
2 dl piimää
1 kananmuna

Täyte:
1 l raparperipaloja
2 tölkkiä rahkaa (2 x 250g)
2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 tl vaniljasokeria

Pinnalle: Noin 1/3 muruseoksesta

1.Sekoita muruseoksen kuivat aineet ja lisää lopuksi voisula.
Jaa seos kahteen eri kulhoon.
Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan.
Jätä kolmannes pinnalle ripoteltavaksi.
2.Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna.
Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uunipannulle.
3.Ripottele pohjataikinan päälle noin litra raparperi- tai omenapaloja, myös marjat kuten mustikka, puolukka, karviaiset tai herukat käyvät.
4.Sekoita rahka, sokeri, munat ja vaniljasokeri.
Kaada seos piirakan päälle.
Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle ja paista piirakkaa 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia (kiertoilmalla n. 155 astetta)

VINKKI: Toisen maitorahkan voi korvata sitruuna- tai omena-kanelirahkalla. Piirakan kanssa voi tarjota vaniljakastiketta tai jäätelöä.

Seuraavaan heitin vain persiljaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja täytteeksi. Kai sitä lihallakin mennään ihan hyvin. Kermamaidon sijaan laitoin piimään.

Suolaisten muffinien perusohje

4	dl	Myllyn Paras Erikoisvehnäjauhoja
2	tl	leivinjauhetta
½	tl	paprikajauhetta
1	tl	yrtti- tai valkosipulisuolaa
1	rkl	persiljaa tai muuta yrttiä
100	g	kuutioitua kinkkua, kalkkunaleikettä, savukalaa tms.
100	g	kasviksia pieninä kuutioina esim. paprika
100	g	juustoraastetta
2	dl	kermamaitoa
2		munaa
½	dl	öljyä tai juoksevaa rasvaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muut aineet sekaan. Lusikoi taikina muffinssivuokiin tai muffinssipellille ja paista 225-asteisen uunin keskitasolla 15-20 min.

Resepti: Arja Savela, Myllyn Paras Oy

Eikä todellakaan tarvitse käyttää vain jotain Fazerin tuotteita... duh. Itse laitoin Oboyta. Niin ja koristeena on sokerikuorrutteella tailteiltu SKO :)

Amerikkalaiset suklaamuffinssit (n. 12 kpl)

100 g voita tai margariinia
2,5 dl sokeria
2 munaa
1 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl Fazer-kaakaojauhetta
2 tl vanilliinisokeria
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
100 g tummaa Fazer Block -suklaata

Koristeluun: valkoista tai tummaa Fazer Minut Blockia Fazer-kaakaojauhetta

Sekoita pehmeä rasva, sokeri, munat ja maito. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vähitellen rasvaseokseen. Rouhi suklaa ja lisää taikinan joukkoon. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista uunissa 200 asteessa noin 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä. Sulata Minut Block mikroaaltouunissa. Leikkaa pieni reikä pussin kulmaan ja pursota ohuita suklaajuovia muffinssien pinnalle. Anna jähmettyä ja koristele lopuksi vielä kaakaojauheella. Vinkki! Voit kokeilla reseptiä myös vaalealla Fazer Block -suklaalla.

Kevät väsy.

2010-03-09T12:11:00.000+02:00

Ärsyttää, kun kaikki muut vaikuttavat kevään tullen niin energisiltä. Kevätaurinko aiheuttaa minulle päänsärkyä ja väsymystä. Tämän päivän aion olla sisällä auringolta piilossa. Silti aamupäivällä aurinko paistoi keittiön ikkunasta sen verran, että väsyin huimasti, vaikka olin juonut kahvia. Odotan innolla iltaa, kun pääsen hämärässä kävelylle. Nyt vielä vuoroin makaan sängyssä torrkuen ja lukien turhia tai netittäen melankolisissa tunnelmissa.

BTW

Vältä kevätväsymys - 7 vinkkiä!

Torju kevätväsymys itse - Lue vinkit tästä!

Torju kevätväsymys

Mielenkiintoista sinänsä, että kaikissa toistuu samat vinkit kuin hyvään elämään ja mieleen yleensäkin eli ruokavalio, uni ja liikunta. Eniten minua kiinnostaisi keskustelu siitä, miksi syysväsymys on hyväksytympää kuin kevätväsymys. Itse olen jo todennut ettei tämä ole elämäntilanteesta riippuvaa, vaan toistuu joka vuosi.

Varmasti fyysisestä olostani johtuu se, että olen jalostanut kunnollisen viha suhteen kevättä kohtaan. Keväässä ärsyttää NIIN moni asia:

Aurinko paistaa silmään. Varsinkin, jos on vielä lumet maassa.
Koskaan ei tiedä kuinka kannattaisi pukeutua. Lämpötilat ja tuulet vaihtelee päivän aikana.
Joko kengät kastuu loskasta tai sitten liukastellaan yllätyspakkasilla.
Koirankakat ja spurgut kaivautuvat lumen alta.
Aiemmin kaikki olivat piilossa talvivaatteiden alla, mutta kun kauniit ihmiset ilmestyvät niin itse jää seinäruusuksi.
Samaan syssyyn nekin ihmiset, jotka eivät osaa eivätkä kykene pukeutuvat liian vähään.
Kevätflunssa
Ja siinä vaiheessa kun kevät alkaa hellittää niin alkaa allergiakausi. Minullahan on paju, koivu ja heinä - allergiat, joten niiskutan keväästä syksyyn
Kaikki muut on niin iloisia ja energisiä ja se ärsyttää ko itse ei jaksais.

Ystäväni selitti, että kevät on kivaa aikaa kun voi diivailla. Kyllä minäkin tykkään sitten loppukeväästä, kun voi vihdoin käyttää ulkonakin korkkareita ilman että liukastuu tai kastelee varpaansa.

Sanomattakin selvää, että pidän eniten alkusyksystä, jolloin on sopivan lämmin muttei läkähdyttävän kuuma. Ei enää aleergiaa eikä itikoita. Ihmiset itkee kesän perään ja muistelee sitä, mutta minä istun ulkona ja haistelen maan tuoksua. Sekin vielä. Maa tuoksuu paremmalta syksyllä kuin keväällä.

Kenkien kuolausta

2010-03-08T23:14:00.000+02:00

Muutamia kenkiä, joita himoitsen...

Ara: Jenny by Ara - Brandokselta

Minna Parikan nettikaupasta, muutama unelma:

Ja Sokerina pohjalla:

Tästä saa aika hyvän käsityksen mistä tykkään näitten mun talvimaihareitten lisäksi :P

Ai niin ja:

”Olen mukana kilpailussa, jossa voit voit voittaa 90 e
kenkälahjakortin BRANDOS.fi -nettikenkäkauppaan.
Kilpaile täällä”.

Ihme humanistimietintää

2010-03-04T12:29:00.000+02:00

Niin pitkään kuin muistan olen tuntenut huonoa omaatuntoa valkoisuudestani. Laukaisevana tekijänä taisi olla dokumentti, jossa kerrottiin, kuinka valkoiset ottivat intiaanien maat ja intiaanit aikanaan joutuivat reservaatteihin. Muistan itkeneeni vuolaasti sitä katsoessani. Olin pitkälti alle kymmenen.

Eittämättä olen ajautunut opiskelemaan kulttuurihistoriaa, naistutkimusta maahanmuutto ja siirtolaisuus sekä itä -aasian tutkimusta. Yhä uudelleen olen kirjoittanut kysymyksen: Miksi valkoinen kristitty hyvään perheeseen syntynyt heteromies, jolla on pätäkkää on saanut kaiken vallan? Miksi hän on kirjoittanut historian kirjat?

Luin vastikään Richard Dyerin White - kirjan ja minulle tuli taas paha olo oman ihonvärini puolesta. Rodulliset näkemykset alkoivat kehittyä 1700 – luvulla ja vakiintuivat 1800 – luvulla. Oletukset pohjattiin tieteeseen, vaikka niiden juuret olivat syvemmällä kulttuurin ruumiillisissa konnotaatioissa. Rodullistaminen on ollut luokkaa tehokkaampi keino erottaa ihmisryhmät toisistaan. Linné loi kasvien lisäksi myös ihmisille hierarkkisen luokituksen, joka valjastettiin imperialismin ja sisäpolitiikan käyttöön. Valkoiset olivat muita parempia, koska he rotunsa puolesta olivat lähempänä Kristusta.

Valkoinen yrittäjyys nähdään sekä itse hengen aspektina että sen vaikutuksena. Siihen kuuluu sekä halu kontrolloida itseään että muita. Kaikkein tehokkaimpana kontrollointi keinona Dyer näkee imperialismin. Uusi alue ja sen kansa nähdään tabula rasana, jota valkoinen voi muokata mielensä mukana. Uusi alue kuvataan ensin tuntemattomana ja kauniina, mutta sen valloittaminen on väkivaltaista, mutta jaloa ja valkoisen (miehen) identiteetin rakennukselle välttämätöntä. Dyer jakaa lännen käsitteenä kuvaamaan menestystarinaa, mutta etelän epäonnistumista ja halvan työvoiman lähdettä. Valkoinen voi epäonnistua valkoisena olemisessa, mutta hyvä musta on yllätys, pahana musta taas täyttää odotukset. ”He is negro but his soul is white” Dualistisessa ajattelussa poikkeukset on alleviivattava. Renessanssin aikaan valkoisuuden ajatus näkyi kristillisessä maalaustaiteessa, jossa ihminen oli sitä pyhempi ja hyveellisempi, mitä vaaleampi hän oli. Taustalle laitettiin päähenkilön luonnetta korostamaan tummempia hahmoja.

Eräs saman kirjan lukenut kaverini totesi, että toisella puolella maailmaa kirjan white sanan tilalle voisi vaihtaa yellow ja western japanese. Koska kirjan julkaisusta on jo 13 vuotta, mietin pakostakin mitä on muuttunut. Amerikkalainen kulttuuri on väistymässä. EU:sta halutaan varteen otettavaa suurvaltaa. Toisaalta aasialaiset haluaisivat tämän vuosituhannen olevan aasialaisten vuosisata. Tämäkin riippuu varmasti kenen näkökulmasta sen katsoo, mutta tärkeintä lienee kuitenkin kuka krijoittaa historian.

Ny tietenkin sanotte, ettei suomalaisilla ole tätä ongelmaa, sillä Suomihan ei ollut siirtomaavalta! Mutta tottahan toki sen ajan ajatusmaailma myös meillekkin rantautui lähetyssaarnaajien ja seikkailijoiden mukana. Suosittelen lukemaan Marjo Kaartisen Neekerikammo, kirjan jos haluaa päästä selville Suomessa vallinneesta Afrikka - kuvastosta. Joel Kuortti ja Olli Löytty ovat toimittaneet kirjan Kolonialismin jäljet: Keskustat, periferiat ja Suomi, jota lukiessaan näkee selvemmin miten

Ymmärtääkseni suomalaiset ja japanilaiset ovat kohdelleet alkuperäiskansojaan saamelaisia ja ainuja kovin samalla kaavalla: muualta tulleet ovat ajaneet alkuperäisasukkaat yhä pohjoisemmaksi koviin oloihin ja ovat vuosisatojen sorron kautta (mm. yrityksillä sulauttaa kansoja omaansa tai pakottaa heidät omaan kulttuurilliseen muottiinsa) saaneet heistä lopulta turistinähtävyyksiä.

Vaikka tunnen suurta empatiaa sorrettuja kansoja ja vähemmistöjä kohtaan,en olisi sen onnellisempi toisen kulttuurin edustajana, keksisin kuitenkin uuden pahan mielen kohteen. Parhaiten voin sitä varmastikin kohentaa valitsemallani tiellä tutkijana ja auttamalla joka päiväisessä elämässä muita.