Paljon on tapahtunut siitä, kun viimeksi päivitin. Ensinnäkin on KESÄ. Tänään totesin ääneen ihmisille olevani onnellinen, vaikka minulla onkin rahahuolia, enkä tiedä mitä teen, kun työharjoittelu loppuu. Järkyttävä asia, mitä terapeuttini sanoi, näin hoitojakson loppuessa, että olisin TERVE. Se muuttaa suhtautumista itseeni. Mutta toisaalta loppuuko elämänlangan etsiminen koskaan?
Ensinnäkin suuri muutos, joka mulle tuli muutama kuukausi sitten, oli ettei olekaan minun aikani vielä mennä naimisiin. Ero tuntui jotenkin erilaiselta, kun olin itse jättävä osapuoli ja, koska olin jo asennoitunut sitoutumaan. Olin jonkin aikaa ruokahaluton, hunningolla ja muutenkin oudosti käyttäytyvä. Mutten ole katunut hetkeäkään. Nautin siitä, kuinka kukaan ei sanele minulle mitä minun pitäisi tehdä, ei kyttää ja saan olla sellainen kuin haluankin. En tiedä vielä miten reagoin sinä päivänä, kun häiden olisi pitänyt olla, mutta varmistan kaiken tuen ja turvan pitämällä tyttöjen viikonlopun juuri silloin.
Kun osa tavaroista muutti kotoa tarkoitti se IKEA -reissua. Kuvassa tosin on kolmen eri ihmisen ostokset, mutta paljon minullakin tuli hankittua. Ja haaveissa on TIDAFORS - sohva.
Kiireisenä on pitänyt myöskin osakuntien muutto. Mielestäni olisin voinut osallistua paremminkin, mutta työt ja elämän muutos veivät voimia Kuvassa on Kohomisto eli SHO:n ja SKO:n yhteinen toimisto vielä muuttovaiheessa evakkotiloissa. S-Osiksen viimeisistä ajoista voi lukea muun muassa täältä.
Tärkeää tällä hetkellä on RAKKAUS. Tietysti ulkopuolisia soraääniä kuului, joiden mukaan, minulla olisi pitänyt olla pidempi "suruaika" edellisen suhteen jälkeen. Mutta voiko ihminen tuomita tai muodostaa mielipidettä kulkematta ensin toisen saappaissa? Minun ei ollut tarkoitus rakastua, mutta fyysiset ja psyykkiset merkit osoittivat muuta.
Edelleen ihmettelen, miten kaikki on niin hienoa ja ihanaa. Eikö jossain vaiheessa yleensä honeymoon - vaihe lopu ja ala arki? Tai sitten minulta pimitetään jotain. Kohta paljastuu jotain kamalaa. Ehkä suuri salaisuus onkin, että näin sen onkin kuulunut olla.
Nyt siis asun omassa vuokra-asunnossani Pajun ja Lillin kanssa. Lillin otin viime perjantaina Rekku Rescuen kautta. Lilli on vielä ollut paljon omissa oloissaa, mutta Paju on koettanut houkutella häntä leikkimään. Pian neiti toivottavasti rohkaistuu. Odotan innolla, jos tytöt ystävystyisivät ja saisin hajoilla toisiaan kiehnääviin kissoihin.
Tässä Lillin tarina. Tosin edellisessä elämässään Lilli oli Sihinä, muttei tottunut siihen nimeen. Joten voin jatkaa tätä nimi sarjaani ^^
Lopuksi vielä biisi, joka kuvaa tän hetkistä olotilaani :)
.jpg)
























